Tein pienen reissun pienten kanssa. Mikä todellisuudessa ei ollut ihan mikään pikkujuttu.

Ensin puhuin reissusta (en pienille). Sitten tuijotin tietokoneen ruutua useammankin illan. Pari viikkoa keräsin rohkeutta, kunnes vihdoin uskalsin tehdä hotellivarauksen. Tietenkin siinä oli maksuton peruutusmahdollisuus reissua edeltävään iltaan asti.

Suurin juttu koko reissussa oli kuitenkin huomata, että siitä selvittiin kunnialla. Ja kaikilla oli kivaa. Itse asiassa yhden yön sijaan reissussa olisi voinut olla vaikka toisenkin yön. Keli oli nimittäin ihanan kesäinen ja tarjolla olisi ollut paljon muutakin mielenkiintoista puuhattavaa. Nyt ehdimme vain syödä, uida, syödä, nukkua, syödä, uida ja syödä.

Nii-in. Kylpyläloma ainoana aikuisena kolmen, lähes uimataidottoman, lapsen kanssa, ei tosiaan kuulosta rentouttavalta. Enkä nyt väitä reissussa rentoutuneeni. (Niskani sain oikein kunnolla jumiin.) Mutta kivaa oli minullakin.

Pienethän olivat riemuissaan vedessä polskimisesta. Ja kyllä sitä onnellisuutta ja riemua kelpasi sivusta seurata (kun vesi ja ympäristö oli riittävän lämmintä, eikä tarvinnut palella). Pienin, uimataidottomin, oppi uimaan sukeltaen. Takaraivo ja pylly pinnanpäällä hän polskutteli menemään.

Minä olin riemuissani hotelliaamiaisesta, ja kun kerran tilaisuus oli, söimme lounaankin seisovasta pöydästä. Etukäteen pienille ilmoitin, että heidän maksamansa hinta kaikesta lystistä olisi se, että antavat äidin syödä rauhassa pitkän kaavan mukaan (vaikka minähän en hitaasti tai nautiskellen edes osaa syödä). Ruokailut olivat onnistuneita ja kaikille miellyttäviä. Pieni ja Pienempi osaavat jo kantaa täyden tarjottimen ilman haavereita pöytään asti. Lisäksi pienet selvisivät itsenäisesti juoman ja leivän hakemisesta. Joten minun ei tarvinnut koko ajan keskeyttää ruokailuani ja nostaa pyllyäni tuolista.

Reissun onnistumiseen vaikutti toki myös se, ettei kohteessa ollut mikään mahdoton ryysis. Ei tarvinnut pelätä, että pienet hukkuvat väkipaljouteen.

Ja se suurin uutinen: Eivät nuo pienet enää niin mahdottoman pieniä ole. Sellaisia mukavan pieniä, että yhdessä on kivaa myös reissussa.

Niin hyvä kuin reissu olikin, tälläkin kertaa ehkä parasta oli kotiinpaluu. Niin on äitiinsä Pienempi tullut useamman kerran ääneen huokaillessaan: ihana olla kotona. (Ja kyllä hänkin nautti reissusta.)

Tästä on hyvä aloittaa ensimmäinen, viikonpituinen kesälomapätkä.