lauantai 27. helmikuuta 2016

 
Minun mielestä. Vuodenkierto pitäisi mennä niin, että syyskuussa syksy tulee ryminällä. Lehdet tippuvat puista. Lokakuun loppupuolella saisi sitten jo sataa lunta. Ja vuoden vaihteen jälkeen. Samaan tahtiin aamujen ja iltojen valaistumisen kanssa lumien sopisi sulaa ja kevään tulla.
 
Totuushan on, että syksy on alkuun hidas ja loputtoman pitkä. Lumi sataa monesti vasta, kun minun mieli odottaa jo kevään alkavan. Ja pahimmillaan, niin kuin tänä vuonna, tammikuussa sataa vettä, sulattaa lumen ja näyttää maan. Saa minut jo hurraamaan kevään tulosta. Mutta helmikuussa sataa lunta. Lunta. Ja vielä lisää lunta.
 
Kuvan aamujen hetkellisten auringonpilkahdusten tuoma lohtu on olematon, kun iltapäivään mennessä taivaan täydeltä tupruttaa lunta.

maanantai 22. helmikuuta 2016

 
Oli tehtävä toisetkin musta-pinkkiraidalliset vanttuut. Itselle. Koska alun perin ne ensimmäisetkin piti tulla itselle. Ja koska olen innostunut lankalaatikon tyhjennyksestä.
Joskin kokematon ja heikkohermoinen lankalaatikon tyhjentäjä olen. Pelotti ja murehdin, jos lanka loppuu kesken. Vaikka sitä jäi vielä reilusti ylimääräistä.

maanantai 15. helmikuuta 2016

 
No ei tämä pienten valitsemien lankojen kutominenkaan helppoa ole. Nytkin yksi vantus oli melkein valmis, kun päätyi purkuun. Mutta kyllä kannatti. Koska lopputulos on nyt paljon parempi. Sekä pojan että mun mieleen. (Ei hän sitten pipoa tahtonutkaan, vaikka omaksikin yllätyksekseni olisin moisen toiveen toteuttanut.)
 
Kaupungissa tänään käydessäni oli kyllä hilkulla, etten kantanut kotiin uutta lankaa. Se on se kevään uutuusväri, joka täällä kotimarketissakin aina huutelee. Mutta koska olisin tarvinnut sen kaveriksi ainakin harmaata ja täydelliseen yhdistelmään olisin ostanut vielä aniliininpunaista melkeinpä valkoistakin... Tuli siinä sitten onneksi mieleeni, että lankalaatikkoa piti tyhjentämäni ja että ideoita ja motivaatiotakin tähän projektiin tuntuu olevan.
Mutta jos tuo kevään uutuusväri jää vallan ostamatta. Epäilen sen harmittavan vielä mummonakin.

perjantai 12. helmikuuta 2016


Lankalaatikon tyhjennys etenee. Ja pahimmat langanostohimot on laantuneet. Koska Pieni sai sateenkaarisukat, halusivat pienemmätkin valita laatikosta langat, joista kudon heille.
Pienin valitsi oranssin, punaisen ja valkoisen. Ja tilasi vanttuut.
Nukkui yönkin vanttuut kädessä. Aamulla todeten: Mä tykkään näistä vanttuista. Mutta en liikaa.
Tällä taktiikalla lankoja saanee kulumaan mukavasti. (Vaikka eihän tuollaisiin pieniin paljoa kulu, mutta mukavan nopeasti niitä valmistuu.) Koska sateenkaarisukat saanut Pieni parahti jo, että miksen hänelle tehnyt vanttuita. Ja Pienempi mainitsi pipon...

keskiviikko 10. helmikuuta 2016


Näistä langoista olen joskus aiemminkin yrittänyt vanttuita. Viime tai toissa vuonna. Mutta eipä ne pitkälle edenneet, kun päätyivät purkuun.
Tällä kertaa vanttuut tuli valmiiksi. Mutta alkuperäisestä ajatuksesta poiketen eivät päädykään omiin käsiin vaan ystävälle.

maanantai 8. helmikuuta 2016

 
Epätodellinen viikonloppu. Siskon kanssa kahdestaan ompelukoneiden kanssa.
Valmiiksi sain tytöille samistelu ryppyhihapaidat ja sydänlegginsit. Olivat todella mieluiset ja legginsit omastakin mielestä odotettua ihanammat. Edelliskerran yöhousumaisen löysistä mopolegginseistä oppineena onnistuin tällä kertaa tekemään Pienellekin riittävän kapeat legginsit.
Pojalle t-paita ja parit kalsarikokeilut. Vaikka pikkuhousuja, kalsareista puhumattakaan, mun ei koskaan pitänyt alkaa näperrellä.
Oli kivaa.
 
Kunnes todellisuus palasi ryminällä...

keskiviikko 3. helmikuuta 2016


Jo muutaman vuoden mukanani on kulkenut itse tekemäni kalenteri. Niin myös tänäkin vuonna. Kuukauden käytön jälkeen sain kannetkin valmiiksi.