lauantai 29. marraskuuta 2014

Meille tuli uusi sohva. Ompelin verhotkin.
Pikkujoulusta alkaa joulun odotus ja valmistelu.





 

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

 
Kulmasta kulmaan kudottu peitto. Miehen suvun tuoreimmalle. Pienten serkulle. Hän on suloinen. Olin taas unohtanut, kuinka pieniä vastasyntyneet ovatkaan.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014


Pienempi on kasvanut hurjasti. Varsinkin maata myöten. On ostettu kenkiä. Ja kudoin villasukat.

tiistai 11. marraskuuta 2014


Edelleen kesäistä. Vaikka t-paidat on käytössä myös talvella. Aluspaitoina. Ja tuppaavat nuo pienet monesti sisällä tarkenevan lyhythihaisestikin.
Pienemmälle siis t-paita. Tällaiset kuviot on hänen suosikkeja. Ja hihat pidin lyhyinä pelätessäni yöpaitamaista lopputulosta.

lauantai 8. marraskuuta 2014

 
Toissäyönä tuli lumi. Ja minä ompelin tytöille kesäiset, yksinkertaiset, hameet. Kertonee siitäkin kuinka kauan ostamani kankaat ovat odottaneet ompelijaansa. Mutta kyllä ne tytöille vielä tulevanakin kesänä mahtuvat.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Kahdeksas perättäinen työpäivä. Uudessa tehtävässä opettelua. Onneksi miehenkin työhön tuli muutos. Vähemmän työtunteja. Olen keskittänyt jaksamiseni työrupeamaan. Tänään oli työpäivän jälkeen urakoitava kotitöitäkin. Jotta yhteinen viikonloppuvapaa voidaan viettää lungisti

tiistai 4. marraskuuta 2014

 
Yömekko Pienelle valmistui vihdoinkin. Kaikeksi ihmeeksi lopputulokseen on tyytyväisiä sekä Pieni että ompelukoneen kesyttäjä.
Tarina alkaa ajalta, jolloin ryhdyin kesyttämään ompelukonetta. Tilasin kankaan Pienen toiveesta. Omasta mielestäni kangas oli melkoisen hirveä. Enkä siis voinut kuvitella siitä kuin yöpaidan. Joten yömekon kaavaa metsästämään. Ei yhtään sellaista yksinkertaista kaavaa kuin olin ajatellut. Pieni kyseli, milloin ompelen hänelle kankaasta ja minua harmitti koko ostos aina kun näin kankaan. Näin ollen piirsin ensimmäisenä eteeni osuneen yömekon kaavat. Ennen kesäloman alkua leikkasinkin kankaan valmiiksi ajatuksena, että loman aikana vihdoin hoitaisin asian pois päiväjärjestyksestä.
Paininjalan alle kangas kuitenkin päätyi vasta muutama viikko sitten. Ja kuinka ollakaan takahelmaa ei ollut missään. Ja kankaanlopunkin olin jo antanut 200 kilometrin päässä asuvalle siskolle. Onneksi hän ei ollut vielä kangasta ehtinyt käyttämään. Ja postin kuljettua surullisen kuuluisa tarina sai vihdoin onnellisen päätöksen.
Kangas on mielestäni oikein kiva ja kaavakin ihan sopiva. Yömekoksi.