sunnuntai 27. syyskuuta 2015

 
Sateenkaari. Kotimme yllä.
 
***
Kun en muutakaan voi. Toivon. Toivon. Ja toivon. Että kaikki vielä järjestyy.

lauantai 26. syyskuuta 2015

 
Syksyn ensimmäinen kynttilä sytytetty.
Olen siivonnut. Kaikki kaapit ja nurkat. Inhokkini sähköuuninkin. Vaihdoin kevyiden kesämattojen tilalle mummuni kutomat räsymatot.
Nauran, että meille sopisi jo joulun tulla.
 
***
Ehkä kodin järjestäminen korostuu, kun ajatukset, elämä, on ihan sikin sokin.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

 
Pieni on halunnut oppia kutomaan. On harjoiteltu sylitysten. Aluksi käsi kädessä. Tänään osasi jo itse.

maanantai 21. syyskuuta 2015

 
Kangas, jossa seikkailee lapsuuteni suosikkisadun päähenkilö. Ja on niitä satuja pienillekin tullut luettua.
Ompelin siitä Pienimmälle paidan, jossa etuhelmaa pidempi takahelma. Tykkään mallista.

(Kuva napattu maanantai aamun kiireessä kello kuusi, kun kukaan ei olisi jaksanut herätä.)

sunnuntai 20. syyskuuta 2015


Vapaa viikonloppu. Vailla suunnitelmia.
Aamulla pienten kanssa sohvalla saman viltin alla. Illalla istuin siskon kanssa yli puoleen yöhön kutomassa.
Päädyin pienten kanssa puolukkaan. Keitin pienen purkillisen hyytelöä.
Leivoin sämpylöitä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

sunnuntai 13. syyskuuta 2015


Ompelukoneen kesytys saavutti sen pisteen, että ompelin annettavaksi.
Mopo-kankaasta oli pakko tehdä jotain veljen vauvalle. Koska löydettyään tovi sitten unelmiensa kodin peltonäköalalla, ostivat he "kauppakassikseen" punaisen Pappa-Tunturin. Toki ommeltavan oli ehdottomasti oltava helppoa ja mukavuusalueellani. Ehdottomasti ei body.

Nelisen vuotta valmiiksi leikattuna, ompelua odottanut, ruokaliina valmistui vihdoin. Aikomuksenani on ollut tehdä tämä Pienimmälle, mutta enpä sitten vain saanut ommeltua ajoissa. Ja päätyy nyt myös veljen vauvalle.

torstai 3. syyskuuta 2015

Yhden yön aikana tuli syksy. T-paita vaihtuu pipoon. Illalla viileä odottaa kotona. On sytytettävä tuli leivinuuniin. Silti aamulla peiton alta noustessa on etsittävä villasukat jalkaan.
Tekee mieli käpertyä kotiin. Kutomaan.
Ihana syksy. Pimeät yöt, viileät ilmat, kellastuva vihreä. Odotus sateen ropinasta peltikattoon.
Ja kuitenkin pieni haikeus. Pelko, jaksanko kesään asti.

tiistai 1. syyskuuta 2015

 
 



Rentouttavaa rynnätä työ- ja päiväkotipäivän jälkeen rannalle onkimaan. (Rentouttavaa, kun on ensin päästy perille ja asetuttu aloilleen. Hetken ehdin siis ensin ajatella, että olipas taas hyvä idea. Mutta oli se, hyvä idea.)
Istua tuijottamassa kohoa. Rauhoittua.
Retken kruunasi tietenkin pieni saalis kotiin vietäväksi kissalle.