lauantai 28. marraskuuta 2015



Tuttua ja turvallista raitaa. Mutta ihka ensimmäistä kertaa jälkikäteen tehdyllä kantapäällä. Lankaterapiaa Ryynin innoittamana, koska raidoitus jatkuu näin kivasti myös kantapäähän. Ensimmäistä kantapäätä aloittaessani (molemmat sukat olivat tässä kohtaa valmiina kantapäitä lukuun ottamatta) pelotti melkoisesti. Sopisiko sukka jalkaani.
Aavistuksen liian reilut sukat ovat kauttaaltaan, mutta kuitenkin oikein hyvin pidettävät. Huh, huh.
(Itselle muistiin: 7 veljestä, 3puoli puikot, 12s/puikko. 6silmukan kiilata kantapäähän. Lisäykset joka 2. krs. merkkilanka ja kavennukset joka 2.krs. Kantapäässä 2krs oikein. Sitten kavennukset joka 2.krs. kunnes molemmilla puolilla 24s > kavennukset joka krs. Kunnes 12s molemmilla puolilla, silmukoidaan.)
 
Rakastan näitä piristäviä raitoja.
 
Ja sitä piristystä tosiaan tarvitaan. Ensilumi tuli ja suli. Viikon verran on satanut vettä. Pimeää, harmaata ja pimeää. Epäilen, että pian vedenpaisumuskin.

perjantai 27. marraskuuta 2015

 

 
Marraskuun viimeinen viikonloppu. Pikkujoulu.
Silloin laitetaan joulua kotiin, vaihdetaan verhoja ja mattoja. Ja tietenkin sytytetään jouluvalot. Nostetaan muutama tonttukin esille.
 
***
 
Muutaman vuoden haaveilun jälkeen uskalsin yrittää paperinarupallojen tekoa. Niistä tuli uusi jouluvalo eteisen lipaston päälle.
Ja valmistui se joulunvärinen keinutuolinmattokin. Kahteen kertaan matto tuli virkattua, kun meinasi kude loppua kesken. Isommalla koukulla ja hieman kavennettuna matosta tuli kuitenkin sopiva.
 


tiistai 17. marraskuuta 2015

 
Työpaikan joulumyyjäisiin virkkasin lumihiutaleita. Jotka lopuksi kovetin liimavesiseoksella.

maanantai 16. marraskuuta 2015


Niin siinä taas kävi. Että perjantaina oli suunnattava auto kohti Tamperetta. Käsityömessuille. Ja tulipa siinä samalla reissulla toteutettua pienten toive päästä serkun luokse yökylään ja HopLop:iin.
 
Jokavuotiseen tapaan ostin messuilta Pirtin kehräämön hahtuvaa. Lisäksi tällä kertaa mukaan tarttui punaista trikookudetta. Siitä tulee keinutuolinmatto jouluksi. Joten vyyhdin keriminen oli syytä aloittaa pikimmiten. Ei ole lempipuuhaani. Mutta pienet innostuivat. Ja koska poistin leikkaamalla valkoisella ommellut jatkokohdat, jokaiselle riitti oma pää kerittäväksi. Niin mieluisaa puuha oli, että iltasadun sijaan halusivat jatkaa kerimistä. Sehän minulle sopi. Sillä vaikka apuani vähän tarvittiinkin, niin kävihän tuo paljon nopeammin ja mukavammin kuin yksin.

tiistai 10. marraskuuta 2015


Innostusta puhkuen ja ylpeänä itsestäni poistuin mukavuusalueeltani, vaikka kyseessä olikin pelottavat taskut. Sellaiset, että piti soittaa siskolle, että osasin edes aloittaa. Eikä pelkkä puhelintuki riittänyt. Tyytyväinen olin vielä silloinkin, kun lampsin tekeleen kanssa äidiltä kysymään, kuinka tästä nyt jatketaan. Sitten tiesin, mitä pitäisi tehdä. Mutta miten? Sekä sisko että äiti kertoivat, etteivät ole tehneet tuollaisia taskuja ohjeen mukaan. Ehkä kukaan meistä ei oikein edes ymmärtänyt ohjetta. Tässä vaiheessa yllätin itseni pelottavan ajatuksen ääreltä: kun tästä selviän, voisi johonkin koetilkulle yrittää uudelleen, jos vaikka selviäisi sekin, kuinka tällaiset taskut saisi onnistumaan.
Siinä sitten räpeltäessäni taskuja loppuun harmitti, että olin moiseen puuhaan edes ryhtynyt. Pinkit taskunsuut tuntuivat täysin väärältä valinnalta ja... Sain taskut kuitenkin valmiiksi, vaikkei täydelliset olekaan. Eikä pinkkikään niin pahalta näytä, kun sain pääntien ja hihansuutkin tehtyä.
Pieni oli ainakin tyytyväinen. Ja kai tuo loppujen lopuksi ihan kelpo paita on tekijänkin mielestä.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015


Pitkävartisia isänpäiväsukkia. Omalle isälleni. Ja pienten toiselle tuffalle.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Voihan patalappu!
Kirjastosta tarttui mukaan patalappukirja. Jämälangat täriskää laatikossanne! Lisäksi kaunis patalappu olisi kätevä ja käytännöllinen lahja. Siinä olisi ideaa panostuksekseni työpaikan perinteisiin joulumyyjäisiinkin.
Mutta ensimmäinen ja toinen yritys ei paljon alkua pidemmälle edennyt. Miten patalapun virkkaaminen voi olla näin vaikeaa?! Kolmas lähti sujumaan paremmin. Mutta ei siitä hyvä, saatikka kaunis tullut. Valmiiksi kuitenkin tuli. Mutta ei tuo käyttöön pääse. Ei meillä eikä muualla.
 
Mutta jokin keino ja innostus jämälankavaraston tuhoamiseksi olisi löydettävä. Kun tuo raitainnostuksenikin tuntuu olevan sitä luokkaa, että idea ja kotoa löytyvät langat ei kohtaa. Tai vähintäänkin päädyn ostamaan jämälangan jatkoksi uuden samanlaisen kerän.
 
Kunpa ihmisen kaikki ongelmat olisi tätä luokkaa.

tiistai 3. marraskuuta 2015

 
Pikkuhousuja Pienimmälle. Jämäpalojahan näihin tuhoan niin on nuo takapuolet nyt yksiväristä kangasta. Mikä on kyllä erinomainen ratkaisu, koska pienillä on aina sama ongelma ompelemieni vaatteiden kanssa: Kuinka päin ne puetaan? (Kun ei ole kaupanvaatteista tuttua pesu- tai kokolappua osoittamassa asiaa.)

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lehdet tippuvat puista.
Pihapuskaan laitetaan jouluvalot.
Puut hiirenkorvilla.
Ja syreenipuska kukkii.
Rakastan vuodenaikoja. Vaihtelua.
Mutta kun lämpömittari näyttää +10 astetta jouluna ja juhannuksena. Tuntuu koko vuodenaikojen vaihtelu huijaukselta. Miten enää erottaa syksy, talvi ja kevät toisistaan? Eikä kesä ole kesä ilman lämpöä.