Sateenkaarisukat Pienelle valmistui.

Aavistuksen hämmästyneen riemuissaan tyttö hihkaisi sukkia kokeillessaan: "Ne on sopivat!" Sen verran itsevarma tässä kohtaa olin, että pidin sitä itsestäänselvyytenä.

Sateenkaarisukat etenee. Joskin verkkaisesti.

Lankalaatikon tyhjennyskin tuntuu tyssäävän.

Ensin himoitsin harmaata lankaa lankalaatikon värikkäiden kaveriksi. Eli harmaan langan ostaminen edistäisi muiden lankojen kulutusta.

Mutta sitten sinne marketin lankahyllylle ilmestyi kevään uutuus värejä, joista yksi huutelee mulle, joka kerta, kun haen täydennystä jääkaappiin. Tänään uskaltauduin jopa siihen lankahyllyn läheisyyteen ja toinenkin kevään uutus hihkaisi myös tulevansa meille.

Ei, vielä en ostanut lankaa.

Mutta eipä ostoslista vielä tähän loppunut. Lankalaatikon tyhjentämisen lisäksi tämän vuoden suunnitelmiin lukeutui villatakin tai -paidan kutominen itselle. Ja nyt olen löytänyt ihanan ohjeen. Ja sitähän olisi päästävä kutomaan heti. Eikä lankalaatikossa tietenkään niin paljoa sopivaa lankaa ole.

Jatkoa lankalaatikon tyhjennykselle.

Sukat kummitytölle ja hänen isosiskolle.

Perheessä olisi enemmänkin sukan kuluttajia, mutta. Miestensukat päätyivät purkuun, kun ensimmäiseen sukkaan olisi saanut alkaa tehdä kärkikavennusta. Ei nyt vaan ota luistaakseen tämä kutominen.

Tartuin sitten sateenkaarilankaan, josta Pieni on pitkään pyytänyt itselleen jotain. Ensimmäisen sukan varsi on valmis, mutta taidan purkaa senkin. Uutta, parempaa ideaa langasta sukiksi odottelemaan. Kun tuli jo luvattua sateenkaarisukat.

 

Saanko esitellä. Viljo.

On tuo mies osoittautunut sen verran surkeaksi hiiren pyydystäjäksi.

Ja muutenkin.

Esikoisen housut on ollut jo kesästä lähtien kertakäyttötavaraa. Tai siltä ainakin tuntuu, että uudet housut ovat heti polvesta (tai joskus jostain muualtakin) rikki. Nyt Pienempikin vaikuttaa kasvattaneen puukon polveensa.

Kangaskaapissa ei tietenkään ole oikeastaan lainkaan housukankaita!

Pieni, esikoinen, on housujensa kanssa muutoinkin haastava. Tytölle kun kelpaa vain sukkahousut tai legginsit. Värimaailmasta puhumattakaan.

Kuvan mopokangaskaan ei hänen mieleensä ollut, mutta kun housuhylly huutaa tyhjyyttään, eikä kangaskaapissa ollut muuta legginseihin sopivaa kangasta riittävästi, sain tytöltäkin epävarman hyväksynnän. Täydellinen valinta kaavan testailuun. Pieni, kun on kovin pitkä ja kapoinen.

Useamman viikon legginsit odottivat vyötäröä vaille valmiina. Ja arvaatteko, kuinka käy, kun vihdoin ryhtyy vyötäröä ompelemaan ja siinä ommellessa naureskelee itsekseen kirjoittavansa blogiin, kuinka vaikeaa vyötärön ompelu voi olla, kun siihen menee useampi viikko? Just just. Viimeisen päälle kaikki langanpäät pääteltyänikin totean, että kaikesta varmistelusta huolimatta kuminauha on mutkalla ja ei kun ratkomaan.

No valmiit ne nyt vihdoinkin on. Aavistuksen verran yöhousumaiset, koska kaavaa saa seuraavaa kertaa varten kaventaa. Mutta toimisiko kaava tällaisenaan velourlegginseihin? Talvikeleillä, kun housujen soisi olevan paksumpaa kangasta.

Lankalaatikon tyhjennys on aloitettu.

Viikonloppuna, talven tultua lopultakin turhankin perusteellisesti, miehen käsinevalikoima osoittautui turhan suppeaksi. Koska miehelle oli keksittävä myös jokin pieni lahja, kudoin pika pikaa hänelle vanttuut intialaisella kiilapeukalolla.

 

Vanttuita kutoessa tuo tumma, petroolinsininen, josta en ole pitänyt, osoittautui todella kivaksi harmaan kaverina. Epäilytti, kuinka lankalaatikon tyhjennys tulisi onnistumaan. Olisin halunnut ostaa tuota sinistä lisää. Sukkiin.

Mutta ei hätää. Aloitin jo uutta työtä. Lankoja valitessa päädyin järjestämään ja myös tyhjentämään lankalaatikon kokonaan. Se olikin syvempi kuin muistin. Eikä tee enää mieli ostaa yhtään lankaa.

Vuoden ensimmäiset. Räsyraitasukat itselle. Koska tilanne sukkahyllylläni hälyttävän huono.

 

Ajatuksissa tänä vuonna, liittyen neulomiseen:

• lankavaraston supistaminen.
• huivi. Sellainen kolmionmuotoinen iso.
• itselle jokin kiva paita tai takki.

Mutta kaksi jälkimmäistä (ja kaikki muut ihanat uudet ideat) saavat nyt odottaa. Yritän keskittyä lankavaraston supistamiseen. Edes hetken.

 

Perjantai.

Töistä kaupan kautta kotiin tarpoessani lumipyryssä polviin ulottuvassa kinoksessa. Oli ostettava herkkuja palkinnoksi jaksaakseen kotiin asti.

Onneksi joulu siivottu pois. Tulppaaneja. Ja alkava kolmen päivän vapaa.

Yhdessäoloa. Villasukat jalassa villapeiton alla uutta sukkaa kutoen.

Huomenna lumitöitä. Jos se autokin tuolta pihalta vielä löytyisi.

Aamulla ulkona saman verran pakkasta kuin sisällä lämmintä.

Ihanan raikas, kirpeä pakkanen.

Mutta tällaisina päivinä pitäisi saada olla kotona. Kantaa petivaatteet ulos.

Käydä kävelyllä, lumen narskuessa.

En muista, milloin meillä olisi joulu saanut olla näin pitkään. Ei ainakaan neljään vuoteen.

Tänäänkin työpäivän jälkeen sohvannurkkaan lysähtäessäni ajattelin, että olkoon. Loppiainen, se virallinen joulunpoissiivous deadline, on vasta ylihuomenna.

Mutta iltasella innostuin kuitenkin pakkaamaan tontut, valot ja muut koristeet laatikoihinsa vaatehuoneen hyllylle.

Vielä yhden yön kuusi seisoo olohuoneen nurkassa. Riisuttuna. Kai mies huomenna ymmärtää sen ulos nostaa.