Lumisateiden jatkuessa ja jatkuessa. Selailin kirjastosta lainaamaani neulekirjaa ja  ihastelin siinä olevia pipoja. Edes ohjeessa todettu: myssyjä kannattaa saman tien neuloa monta, ei saanut minua perääntymään. Siis ruttupipoa puikoille.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Pieni halusi samanlaisen harmaan kuin itselleni tein. Virkattua kukkaa omassa pipossani ei ole. Pienimmälle valkoinen, jota koristamaan päätyivät edellisellä lankakauppareissulla kinumansa leppäkerttunapit. Ja Pienemmän toivoman turkoosin pipon toteuttaminen vaatikin sitten taas käynnin suosikkilankakaupassani.

 

Mutta ei me silti yhtään pahoillamme oltaisi, vaikka juhannuksena tarkenisikin ilman pipoa.

 

(Eikä tämä pipojen neulominen tähän taida jäädä. Sillä ruttupipo on myös mieleinen lahja. Ja taitaisi tuonne omaan pipokoppaan sopia vielä pari eriväristä ruttupipoa...)