perjantai 30. toukokuuta 2014

Kaatosateessa iltalenkillä.
Puoli vuotta vanhassa saappaassa on reikä.
Koiralla kiire kotiin.

Pienin on ollut kipeänä koko viikon.
Tänään aloitti Pienempi.
Se tauti, jota kukaan ei jäisi kaipaamaan.

Tukehdun tämän kämpän seinien sisälle.

Kun en muutakaan voi.
Aloitin virkkaamaan mattoa uuteen kotiimme.
Jota ei ole.


Virkattu matto on yksi sellaisista käsitöistä.
Joiden tekemisestä olen puhunut pitkään ennen toteutusta.
Enkä osaa edes selittää viivytystä.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

 
Kesä yllätti minut. Mietin, miksi. Ja huomasin, että nythän on vasta toukokuu.
 
Olemme viettäneet rentouttavan viikonlopun mummun ja tuffan mökillä.
Siellä on kaikilla hyvä olla. Ja hymy herkässä.
Aamupalaa jatkettiin herkuilla.
Eikä muutenkaan nipotettu.
"Ei vielä mennä kotii päi", varmiseteli Pienin kesken leikkiensä.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Pienin oli aivan ymmällään lähtiessämme lääkäriin.
Kenkiä pukiessa ihmetteli: "Ei tartte haalaria?" Ja vielä ovesta ulos päästyämme: "Ei tartte pipoa?"
Pieni sai antibioottikuurin korvatulehdukseen.
 
Sairastuvalla olen ommellut molemmille tytöille ulkona vallitsevaan säätilaan sopivat Katariina-mekot kankaasta, jota en voinut jättää ostamatta.
 
 

lauantai 17. toukokuuta 2014

Vaihdoin keittiöön vaalean kesämaton.
Ulkona tuoksuu, kuulostaa ja tuntuu kesältä.
Me möllötämme sisällä. Kaksi pientä kuumeessa.

Työpäivän jälkeen puhisen pahan tuuleni miehelle.
Tuntuu, että tukehdun pieneen, pihattomaan vuokra-asuntoon.
Halusin kesäksi omaan kotiin. Pihaan hiekkalaatikon ja leikkimökin.
Sitä oikeaa ei vain ole löytynyt.

Sitten arki taas täyttyy pienistä ihanista hetkistä.
Ja huomaan, että kaikki on kuitenkin ihan hyvin.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Sadepäivien jälkeen ulkona vihertää. Ja on liian kuuma pitää pipoa. Mikä harmittaa laiskaa tukan laittajaa. Kunnes huomasin, että on se kesä vaan niin mukava asia, ettei paljain päin kulkeminenkaan harmita.
 
Ja meille eksyi taas joku flunssapöpö.
 
Puikoilta valmistui kettukarkki-sukat. Perusteellisen jahkailun jälkeen annan sukat, alkuperäisen suunnitelmani mukaan, isomummulle. Jonka lempikarkkeja kettukarkit ovat.
 
 

tiistai 6. toukokuuta 2014



Viikonloppuna. Aamu- ja iltavuoron välissä. Mummun ja tuffan mökillä. Miehen kanssa kahdestaan.
Istuin auringonpaisteessa keinussa. Pipo päässä ja villasukat jalassa. Kuuma teekuppi kädessä. Seurasin lintujen puuhia. Ja nauroin ääneen Roopen (Lipasti) jutuille. Oli hyvä olla.
Mieleni teki kovasti uimaan, mutta vilu vei voiton. Kotimatkalla satoi räntää.

torstai 1. toukokuuta 2014

Aamupäivällä irvistellessäni ompelukoneen seurassa (kts. edellinen päivitys) ajattelin luopua koko touhusta. Lahjoittaa ostamani, vielä ompelematta olevat, kankaat siskolle ja palauttaa äidiltä lainassa olevat ompelukoneet.
En saanut sitä kuitenkaan kirjoitettua tänne. Vaikka kutominen ja virkkaaminen tuntuu enemmän minun jutulta, on tuossa ompelemisessakin jotain.
Aamuisesta irvistelystä huolimatta innostuin illalla ompelemaan vielä toiset samanlaiset legginsit Pienelle kuin aiemminkin.
Kohta kaikki kaappiin etukäteen ostamani kankaat on ommeltu. Mutten usko, että hylkään ompelemista kuitenkaan kokonaan. Innostuksen, vastustamattoman kankaan ja sopivan kaavan osuessa kohdalle otan ompelukoneet esille.
Nyt jo tuolla takaraivossa pyörii ajatus Onion-mekon ompelusta itselle.
Suunnittelin ompelevani jo viime viikonloppuna. Ei huvittanutkaan.
Tänään aloitin innoissani. Nopeasti innostukseni muuttui irvistykseksi.
Mutta sain kuin sainkin valmiiksi Pienemmälle t-paidan.