sunnuntai 27. heinäkuuta 2014


Helteiden hidastamat. Mutta jo vanhassa kodissa valmistuneet. Sopivammat sukat Pienemmälle.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

 
Piha. Sinne riennetään heti aamulla. Yöpaitasillaankin. Pienet keinuvat, leikkivät ja pyöräilevät. Ovat innoissaan seuraamassa ja auttamassa pihahommissa. Illalla kerätään pitkin pihaa unohtuneita kenkiä.
Näinä muutamana päivänä pihalla on nähty jo traktori ja kaivinkone. Kuorma-autoa odotetaan. Purkutuomion saanut leikkimökki sai uuden elämän toisaalla. Ja hiekkalaatikko on ihan kohta valmis.
 
Muutto siivouksineen on myös sillä mallilla, että nyt sitten vain elellään. Syksyn sateilla tai sopivan inspiraation tullen mööbleseerataan, tehdään ehkä jotain pikku remonttia ja sisustetaan.
 
Huomenna minulla alkaa työarki.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Viides yhteinen muutto miehen kanssa. Ensimmäisen kerran paikkakunta ei vaihtunut. Näppärää, kun matkaa vanhan ja uuden kodin välillä on alle kaksi kilometriä.
Silti siirryimme keskustasta taajama-alueen ulkopuolelle. Yllätyin, kuinka paljon enemmän ääntä näinkin pienen kylän keskustassa on.
Kahden päivän jälkeen ei jaksaisi enää siivota ja järjestellä. Siirsimme loput tavarat pois jaloista. Pikkuhiljaa löytävät paikoilleen. Jahka saadaan koko talo käyttöömme.
Nyt on opeteltava sietämään keskeneräisyyttä. Sitä se elämä omakotitalossa taitaa olla. Projektista projektiin. Koskaan ei ole kaikki valmista.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Tänään.
Kirjoitimme nimet paperiin.
Ja aloitamme pakkaamisen.
Vielä kuluvalla viikolla jo muutetaankin.
 
KOTIIN.
 
Jonka tuffani on piirtänyt ja isäni on rakentanut.
Jossa olen asunut suurimman osan elämästäni.
Jossa ensi kertaa vierailtuaan, mies sanoi ostavansa sen, jos se joskus olisi myytävänä.
Jossa pienet on kastettu.
 
Siellä on tilaa. Sekä sisällä että ulkona.
Leivinuuni ja puilla lämmitettävä sauna.
Omenapuita ja marjapensaita.
 
Se on koti, josta olemme haaveilleet.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Kaunis aurinkoinen ilta.
Silmät kyynelissä.
 
Tulevat päivät tyhjine hetkineen.
Aamulla ei ole kaveria lenkille.
Kotiin palatessa ei iloista karvakuonoa odottamassa.
Sohvalla ei vieressä pehmoista lämmittäjää.
 
Juokse villisti vapaana, kivutta.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Tuli kesäkelit.
Olen pessyt mattoja.
Mummojen kanssa kukonlaulun aikaan. Ja iltasadun jälkeen.
Mäntysuopa oli kaupasta loppu. Pihoilla on mattoja kuivumassa.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Lomalla. Tuuliajolla.
On mennyt odotellessa, jännittäessä.
En saa mitään aikaiseksi. Mistään kiinni.
 
Tänään hyviä uutisia.
 
Ja suurta huolta koirasta.
Hammaslääkärikäynnistä päivystykseen.
Vuorokauden tarkkailussa.
Vihdoin kotona. Mutta edelleen epävarmuutta.
 
Yritän tarttua. Saada aikaiseksi.
Nauttia lomasta.

torstai 3. heinäkuuta 2014

 
Puhelimeni takakansi ei tahtonut pysyä enää matkassa mukana.
Miehen teki (taas) mieli uutta puhelinta.
Ja niin hän puoliksi pakotti puhui minut ympäri ottamaan hänen puhelimensa käyttööni.
Älypuhelin.
(Eikä siitä edes ole pitkä, kun vakuutin tomerana, etten milloinkaan peruspuhelinta älypuhelimeen vaihda.)
Tuntui kovin suojattomalta laukun pohjalle pyörimään.
Onneksi on lankakoppa, josta löytyy jo monenlaista aloittamatonta kerää ja langanloppua.
Illalla virkkasin ensihätään yksinkertaisen, raikkaan kesäisen, kotelon.
Eniten olenkin innoissani ehkä juuri siitä, että voin pukea puhelimen erilaisiin koteloihin.