keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Paistoin munkkipossuja. Valtavia. Mutta hyviä.
Kauppareissulla näimme kaksi vappukulkuetta. Täällä maalla.
Kotimatkalla melkoinen kulkue olimme itsekin vappupalloinemme.
 
Olen kuullut joidenkin pukeutuvat vappuna shortseihin säästä riippumatta.
Minun puikoilta valmistui villamekko Pienelle.
 
 
Pitkän ajan olen kutonut vain sukkia ja lapasia. Koska viimeisimmät yritykseni tehdä jotain isompaa ovat epäonnistuneet. Lopputulos on ollut valtava tai useimmiten aivan liian pieni.
Aloitinkin mekon Pienelle ajatellen, että se sopisi sitten edes Pienimmälle. Mutta mekosta tuli juuri sellainen kuin pitikin. Niin ihana, että melkein harmittaa, että kesä on ihan nurkan takana ja kylmempiä kelejä pitää odotella kuukausia.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

 
Yöllä oli pakastanut. Silmät vielä sikkarassa koiran kanssa aamulenkillä. Aurinko alkoi lämmittää.
Lähestyvä kesä näyttäisi vieneen pöpöt mennessään. Ja lisäävän ikävää omaan kotiin.
Puoli autiolta torilta ostin orvokin oven pieleen.
Viikonlopusta tuntuu tulevan hyvä.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Ostaessani uuden kaksoisneulan rikkoutuneen tilalle ostin myös vielä yhden kankaan. Ajattelin, että ompelen kaikki kaappiin keräämäni kankaat pois. Sitten antaisin ompelemisen olla. Koska kutominen tuntuu enemmän omalta. Ompeleminen tuntuu työläältä, koska aloittaessa kerään kaiken tarvittavan keittiöön ruokapöydän ääreen. Ja lopettaessa siivoan ne pois. Ompelemiseen ei tunnu olevan aikaakaan. Tai ainakin se aika on pois kutomiselta. Enkä tahdo sietää lopputulosten epätäydellisyyttä.
 
Tässä kankaiden pois ompelemisen -urakassa valmiiksi olen saanut Pienelle, Prinsessalle, legginsit. Ne on ainoat housut, joita tyttö suostuu käyttämään.
Sattumalta valitsin kaavan, jota ei tarvinnut muokata, vaikka kaupan legginsit tuppaavat olemaan liian lyhyitä ja leveitä.
 

Pienemmälle tein yöpuvun.
Paidan kaulus ei onnistunut erityisen hyvin. Olen yrittänyt vakuuttaa itseäni, ettei sillä niin väliä yöpaidassa. Ja tehdä Pienemmälle ja miehelle selväksi, että tämä on yöpaita. Kangas on niin mieluinen, että poika käyttäisi paitaa päivälläkin.
 
Näitä tehdessäni huomasin, että ompeleminen ei tuntunutkaan enää kovin työläältä. Ja valmista tulee nopeasti (ainakin kutomiseen verrattaessa). Harmittavien epäonnistumisten lisäksi olen yllättynyt osaamisestani.
Huomasin, että onhan sitä olemassa välimuotokin. Ehkä minusta tulee satunnainen ompelija. En kerää kankaita kaappiin odottamaan. Painostamaan minua ompelemaan. Mutta joskus, kun siltä tuntuu, voisin ommella jotain kankaasta, jota ei vain voi ohittaa. Nähtäväksi jää.

lauantai 5. huhtikuuta 2014


Kaksi vapaapäivä kului kahdessa kaupungissa käydessä.
 
Vastapainoksi illalla meren rannalle.
Malttamaton mies kalasti ensi kerran talven jälkeen.
Nautin äänistä. Tuuli ja meren liplatus. Lokkien huuto. Ja pienten mereen heittämien kivien molskahdukset.
Joutsen laskeutui veteen. Ja hetken kuluttua kaverinsa ilmestyi tyhjästä.
Muistin siskon ja serkkujen kanssa leikityt leikit lapsena saaressa. Opetin isommat pienet rikkomaan kiviä. Etsimään timantteja.
Yöpöytäni korin kokoelmaan toin punertavan kiven. Valkoisen ja tummanharmaan kaveriksi.
 
Kotona jaksoin vihdoin tarttua päiviä kasvaneeseen sekamelskaan.