Silloin ennen pääsiäistä ommellessani siskoni kanssa, tavoitehan oli herätellä ompelukoneenkesytysinnostusta. Ja innostuinhan minä: hamstrasin kankaita ja kaavoja.

Viime viikon loppupuolella minulla oli hetki erittäin harvinaista omaa-aikaa. Ja niin minä sitten ompelin Pienemmällekin PaaPiin kaavakirjan Varpu-collegepaidan.

Ikävä kyllä on todettava, että melkoisesti oli itseäni pyllylle potkittava ja vähän sellaista hampaat-irvessä-meininkiä oli. Rehellisesti harmitti, että on tullut hamstrattua niitä kankaita.

Lopputulos oli kuitenkin ehkä vielä parempi kuin kuvittelin. Ja varovasti uskallan toivoa, että kyllä tämä tästä lähtee. (Näin jälkikäteen ajateltuna innostuksen puutetta saattaa selittää jossain nurkan takana lymynnyt ja seuraavana päivänä kunnolla iskenyt kuumepöpö.)