keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

 

Rehellisesti. Tässä taloudessa se olen ollut minä, joka on viimeiset kaksi vuotta leikkimökistä pienille haaveillut ja puhunut. Tänään sellainen vihdoin siirrettiin meidän pihaan. Jolloin alkoi pienten innostus ja hyörinä.
Ennen kunnon siivoamista ja maton sisälle kantamista on odoteltava lämpimämpiä kelejä ja pihan kuivumista. Lisäksi itse olen vielä toipunut sisällä nuhakuumeesta. Pienet joka tapauksessa viihtyivät tänään ulkona koko illan. Pieni haravoi leikkimökin ympäristöä, Pienempi nikkaroi kenkätelinettä. Äiti, voitko kutoa meille tänne patalappuja? Mitä huonekaluja tänne tuodaan? Äiti, anna harja, millä voidaan lakaista mökissä. Tähän tulisi pöytä. Me tuotiin tänne käpyjä koristeiksi.
Onhan se ihanaa. Pienten innostus. Ja tarttui se minuunkin. Että terve menoa pöpöt, jotta pääsemme yhdessä toteuttamaan, siivoamaan, kunnostamaan ja sisustamaan.
 
Tämä leikkimökki tai leikkimökkihaaveeni toteuttaminen on minulle kuitenkin enemmän kuin vain leikkimökki. Siinä vaiheessa, kun haave alkoi toteutua, (ja kerrankin olin nopea päätöksessäni ja liikkeissäni) tuli tunne, että pärjään ja selviän tässä elämässä. Saan ne kaikki muutkin haaveeni vielä joskus toteutettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti