Lauantain vietin siskon ja ompelukoneiden  kanssa. Koska on taas vierähtänyt liian pitkä aika kesyttämättä ompelukoneita.

Aloitin helpolla ja muka nopealla legginsien ompelemisella Pienelle. Muka nopea, koska taistelin muutaman tunnin viimeisen sauman ja ompelukoneen kanssa. Suostui se kone lopulta tekemään kunnollista tikkiä.

Jatkoin ompelemalla Pienimmälle nilkkapituisen yöpaidan. Tästä ihanasta Verson Puodin kankaasta haluan itsellenikin yöpaidan. Tässä vaiheessa katkesi toinen, kolmas ja useampikin ompelukoneen neula. Uups.

Sitten alkoi jo sujua. Pienemmän autopaidan tein riskillä, tuleeko liian räiskyvä. Ei tullut. Wuhuu!

Kello näytti jo nukkumaanmenoaikaa ja sisko keräsi kimpsunsa ja kampsunsa, kun pääsin vauhtiin. PaaPiin kaavakirjan Varpu-paidassa oli pelottavan paljon osia. Mutta osoittautuikin helpoksi ommella. Paita on myös Pienen mieleen. Ja tarkoitus on tehdä Varpu-paidat myös Pienemmälle ja Pienimmälle.

Niin tavoitehan oli herätellä ompeluinnostusta. Ja heräsihän se, kaikesta vastustuksesta huolimatta. Pienet ovat myös innoissaan. Pieni haluaa oman nilkkapituisen yöpaidan ja haaveilee siitä nyt joka ilta (lupasin ommella). Ompelen, ompelen. Vaatinee vain vähän ajankäytön uudelleen priorisointia?