Puhelimeni takakansi ei tahtonut pysyä enää matkassa mukana.

Miehen teki (taas) mieli uutta puhelinta.

Ja niin hän puoliksi pakotti puhui minut ympäri ottamaan hänen puhelimensa käyttööni.

Älypuhelin.

(Eikä siitä edes ole pitkä, kun vakuutin tomerana, etten milloinkaan peruspuhelinta älypuhelimeen vaihda.)

Tuntui kovin suojattomalta laukun pohjalle pyörimään.

Onneksi on lankakoppa, josta löytyy jo monenlaista aloittamatonta kerää ja langanloppua.

Illalla virkkasin ensihätään yksinkertaisen, raikkaan kesäisen, kotelon.

Eniten olenkin innoissani ehkä juuri siitä, että voin pukea puhelimen erilaisiin koteloihin.