Virkkasin wc:hen pienen maton.

 

Kovasti sormet syyhyävät käsitöiden pariin. Kankaita olen tilannut. Ja ompelunurkkausta suunnitellut. Tänne uuteen kotiin mahtuu sellainenkin.

Mutta vielä ei ole ollut harrastusten aika.

Yksi sukkapari on roikkunut puikoilla pitkään. Toiminut hätävarana, kun on ollut pieni hetki aikaa tai pakko saada tehdä käsillä.

 

On syksyistä. Jo jokusen päivän aurinko on näyttäytynyt sateen tauotessa. Sitten taas sataa ja ukkonenkin murahtelee. Auton tuulilasinpyyhkivät väsyivät. Lähtevät liikkeelle hitaasti, madeltuaan jokusen sentin palaavat salamannopeasti alkuasentoon. Jättävät tehtävänsä hoitamatta.

 

Sateiden välissä Pienempi oppi pyöräilemään ilman apupyöriä.

 

Loman jälkeen arki ei vain ota sujuakseen. Aika ei tunnu riittävän yhdessäoloon. Ja nyt sitä tahtoisi saada kodinkin kuntoon ja sisustetuksi.

 

Olen kiukkuinen. Ja kikatan Anna-Leena Härkösen jutuille. Itku kurkussa etsin pienten vauvatarvikkeille uutta kotia.

Loman jälkeen olen taas kaivannut lasten kanssa kotona viettämiäni vuosia.

Herätessämme mies on lähtenyt jo töihin. Iltavuoroni jälkeen hän toivottaa hyvää yötä ja menee nukkumaan. Sama toistuu seuraavanakin päivänä.

Laitan mehumaijan liedelle heti Pienemmän aamuvirkun herättyä. Iltavuoron jälkeen noukin vielä ämpärillisen marjoja. Ahmin kesän satoa talveksi jemmaan.

 

Mummu ja tuffa muuttivat. Vapautuneet tilat ammottavat tyhjinä. Säilöminen ja synttärivalmistelut ovat nyt etusijalla. Ja pienten vieminen uimaan.

 

Ajattelen, että syksyn ja talven tullen helpottaa.

Tovin tässä asuttuamme pihatyöt, remontit ja muu sellainen löytää paikkansa ja aikansa arjestamme.

Helteiden hidastamat. Mutta jo vanhassa kodissa valmistuneet. Sopivammat sukat Pienemmälle.

 

Piha. Sinne riennetään heti aamulla. Yöpaitasillaankin. Pienet keinuvat, leikkivät ja pyöräilevät. Ovat innoissaan seuraamassa ja auttamassa pihahommissa. Illalla kerätään pitkin pihaa unohtuneita kenkiä.

Näinä muutamana päivänä pihalla on nähty jo traktori ja kaivinkone. Kuorma-autoa odotetaan. Purkutuomion saanut leikkimökki sai uuden elämän toisaalla. Ja hiekkalaatikko on ihan kohta valmis.

 

Muutto siivouksineen on myös sillä mallilla, että nyt sitten vain elellään. Syksyn sateilla tai sopivan inspiraation tullen mööbleseerataan, tehdään ehkä jotain pikku remonttia ja sisustetaan.

 

Huomenna minulla alkaa työarki.

Viides yhteinen muutto miehen kanssa. Ensimmäisen kerran paikkakunta ei vaihtunut. Näppärää, kun matkaa vanhan ja uuden kodin välillä on alle kaksi kilometriä.

Silti siirryimme keskustasta taajama-alueen ulkopuolelle. Yllätyin, kuinka paljon enemmän ääntä näinkin pienen kylän keskustassa on.

Kahden päivän jälkeen ei jaksaisi enää siivota ja järjestellä. Siirsimme loput tavarat pois jaloista. Pikkuhiljaa löytävät paikoilleen. Jahka saadaan koko talo käyttöömme.

Nyt on opeteltava sietämään keskeneräisyyttä. Sitä se elämä omakotitalossa taitaa olla. Projektista projektiin. Koskaan ei ole kaikki valmista.

Tänään.

Kirjoitimme nimet paperiin.

Ja aloitamme pakkaamisen.

Vielä kuluvalla viikolla jo muutetaankin.

 

KOTIIN.

 

Jonka tuffani on piirtänyt ja isäni on rakentanut.

Jossa olen asunut suurimman osan elämästäni.

Jossa ensi kertaa vierailtuaan, mies sanoi ostavansa sen, jos se joskus olisi myytävänä.

Jossa pienet on kastettu.

 

Siellä on tilaa. Sekä sisällä että ulkona.

Leivinuuni ja puilla lämmitettävä sauna.

Omenapuita ja marjapensaita.

 

Se on koti, josta olemme haaveilleet.