Kolmen viikon kesäloma. Ei se pitkä ole. Mutta kyllä siinä ehti monenlaista.

 

• Heti kolmantena lomapäivänä esimies ilmoitti, että loppu vuodesta olisi tiedossa kolmen viikon lomautus.
• Tein viikon mittaisen ryhtiliikkeen ruokailutottumuksiin. Joka sitten romuttui kesälomareissuun ja loppuloman aikana ryhtiä ei sitten enää löytynytkään.
• Tein ensimmäinen kesälomareissun yksin pienten kanssa. (Onneksi sisko perheineen lähti seuraksi ja turvaksi). Puuhamaa. Sinne mennään toistekin.
• Samaisella reissulla siskon mies teki autoremonttia työkaluinaan puukko ja laastari, koska parempia työkaluja ei ollut matkaan sattunut mukaan. (Sanoinko jo, että onneksi sisko perheineen oli matkassa mukana? Omalla romulla minua ei matkaan päästetty, mutta eipä mikään auto rikkoutumaton ole.)
• Pieni sairasti yhden päivän huiman korkean kuumeen.
• Juhlittiin Pienemmän syntymäpäivää.
• Viimeisinä päivinä ennen arjen alkua ehdittiin mummun ja tuffan mökillekin. Siellä on ihmisen paras olla. Kunpa olisi ollut aikaa olla kauemmin.
• Pieni aloitti koulutaipaleen. Tuoreeltaan hän kommentoi: "Ei siellä ollutkaan niin kamalaa kuin luulin." (Välitunnit oli pelastava yllätys.)

Nautittiin helteistä. Ja ensimmäisistä syksyn tuoksuisista tuulista ja rankkasateista. Pyöräiltiin uimarannalle. Säilöttiin kesän herkkuja talveksi. Nautittiin joutilaisuudesta. Ja tylsistyttiin ja kiukuteltiinkin. Niin, että ei se ihan kamalaa ole töihin ja arkeen palata.

 

Kiitos loma.

 

Mulkosilmäisiä lonkeroita.

Olin tekemässä vain pienelle kummitytölleni. Mutta omat pienet halusivat myös. Ja virkkasin sitten kummitytön isoveljellekin oman.

Yksi kolmesta kuluvan vuoden neuletavoitteista. Huivi. Iso ja kolmikulmainen.

Pakko myöntää, että olen itsekin yllättynyt, kuinka hieno siitä tuli.

Annan äidilleni lahjaksi.

 

Vuoden toinen tavoite kuitenkin vaikeutui tämän työn myötä. Siis lankavaraston supistaminen. Ostin lankaa ohjeen mukaan ja punaista lankaa kuluikin työhön yli kerä vähemmän.

Kesä.

On ollut aurinkoinen ja lämmin.

Mutta yksin isossa talossa ja pihassa. Se tarkoittaa lämmityspuiden tekoa talveksi, mattojen pesua ja nurmikon ajamista.

Se on paljon se. Verrattuna talven muutamaan lumenluontikertaan ja päivittäiseen leivinuunin lämmittämiseen.

 

Laiska töitään luettelee. Itseään ja tekemisiään kuuluu vähätellä täällä Suomessa?

Mutta.

Kaikki 24 mattoa on nyt pestynä.

Polttopuutkin sillä mallilla, että yhden päivän pienimuotoisten talkoiden (moottorisahan käyttöä en ainakaan toistaiseksi ole ottanut haltuun) jälkeen pärjännen talven.

Perkele Mä tein sen!

Huonoa omaa tuntoa potien. Siitä, että pienet ovat leikkineet keskenään.

 

Heinäkuu on alussa. Loma vasta tulossa.

Nyt on aikaa nauttia kesästä. Olla pienten kanssa. Toivottavasti aikaa käsitöillekin.

 

(Niin ja matottomilla lattioilla hiekkaa. Järjestys vähän muutenkin joka lailla retuperällä. Mutta eipä sitä kauniina päivinä paljon sisällä viihdytä...)

Mutturallan perinteeksi muodostunut, ihana, kesäarvonta. Tästä pääset mukaan.

En minä käsitöitä ole unohtanut. Etenevät vain kovin hitaasti.

Ensin ompelin Pienelle kasan pikkuhousuja. Sitten lähestyvän juhannuksen varalle Pienemmälle pitkäpunttiset kalsarit. (Vaikka tuleva juhannushan vietetään oikeassa, aurinkoisessa ja lämpimässä kesäkelissä!)

Lopuksi oli tarkoitus ommella muutamat lyhytlahkeiset kalsarit Pienemmälle. Toisia ommellessa katkesi ensin saumurista neula. Ja sen jälkeen kone temppuili tikin kanssa. Eli tällä erää valmistui nyt vain ne ensimmäiset. Ja loput jäi odottelemaan, että jaksan tahia koneen kanssa. (Salaa toivon, että sisko tulisi ratkaisemaan ongelman. Hän osaa leperrellä koneille.)

Koska kevät ja Ihan oikea blogi? innostuin virkkaamaan.

 

Toukokuussa pienet saivat uuden serkun. Minusta tuli kolmannen kerran täti.

Viimeiset langat peittoon ostin vasta pikkuisen synnyttyä. Ja vähän tuli kiire saada valmista. Varsinkin, kun aluksi virkkasin reikäisempää mallia, joka ei sitten ollutkaan mielestäni kiva/hyvä.