Kolmen viikon kesäloma. Ei se pitkä ole. Mutta kyllä siinä ehti monenlaista.

 

• Heti kolmantena lomapäivänä esimies ilmoitti, että loppu vuodesta olisi tiedossa kolmen viikon lomautus.
• Tein viikon mittaisen ryhtiliikkeen ruokailutottumuksiin. Joka sitten romuttui kesälomareissuun ja loppuloman aikana ryhtiä ei sitten enää löytynytkään.
• Tein ensimmäinen kesälomareissun yksin pienten kanssa. (Onneksi sisko perheineen lähti seuraksi ja turvaksi). Puuhamaa. Sinne mennään toistekin.
• Samaisella reissulla siskon mies teki autoremonttia työkaluinaan puukko ja laastari, koska parempia työkaluja ei ollut matkaan sattunut mukaan. (Sanoinko jo, että onneksi sisko perheineen oli matkassa mukana? Omalla romulla minua ei matkaan päästetty, mutta eipä mikään auto rikkoutumaton ole.)
• Pieni sairasti yhden päivän huiman korkean kuumeen.
• Juhlittiin Pienemmän syntymäpäivää.
• Viimeisinä päivinä ennen arjen alkua ehdittiin mummun ja tuffan mökillekin. Siellä on ihmisen paras olla. Kunpa olisi ollut aikaa olla kauemmin.
• Pieni aloitti koulutaipaleen. Tuoreeltaan hän kommentoi: "Ei siellä ollutkaan niin kamalaa kuin luulin." (Välitunnit oli pelastava yllätys.)

Nautittiin helteistä. Ja ensimmäisistä syksyn tuoksuisista tuulista ja rankkasateista. Pyöräiltiin uimarannalle. Säilöttiin kesän herkkuja talveksi. Nautittiin joutilaisuudesta. Ja tylsistyttiin ja kiukuteltiinkin. Niin, että ei se ihan kamalaa ole töihin ja arkeen palata.

 

Kiitos loma.