Kahdeksas perättäinen työpäivä. Uudessa tehtävässä opettelua. Onneksi miehenkin työhön tuli muutos. Vähemmän työtunteja. Olen keskittänyt jaksamiseni työrupeamaan. Tänään oli työpäivän jälkeen urakoitava kotitöitäkin. Jotta yhteinen viikonloppuvapaa voidaan viettää lungisti

 

Yömekko Pienelle valmistui vihdoinkin. Kaikeksi ihmeeksi lopputulokseen on tyytyväisiä sekä Pieni että ompelukoneen kesyttäjä.

Tarina alkaa ajalta, jolloin ryhdyin kesyttämään ompelukonetta. Tilasin kankaan Pienen toiveesta. Omasta mielestäni kangas oli melkoisen hirveä. Enkä siis voinut kuvitella siitä kuin yöpaidan. Joten yömekon kaavaa metsästämään. Ei yhtään sellaista yksinkertaista kaavaa kuin olin ajatellut. Pieni kyseli, milloin ompelen hänelle kankaasta ja minua harmitti koko ostos aina kun näin kankaan. Näin ollen piirsin ensimmäisenä eteeni osuneen yömekon kaavat. Ennen kesäloman alkua leikkasinkin kankaan valmiiksi ajatuksena, että loman aikana vihdoin hoitaisin asian pois päiväjärjestyksestä.

Paininjalan alle kangas kuitenkin päätyi vasta muutama viikko sitten. Ja kuinka ollakaan takahelmaa ei ollut missään. Ja kankaanlopunkin olin jo antanut 200 kilometrin päässä asuvalle siskolle. Onneksi hän ei ollut vielä kangasta ehtinyt käyttämään. Ja postin kuljettua surullisen kuuluisa tarina sai vihdoin onnellisen päätöksen.

Kangas on mielestäni oikein kiva ja kaavakin ihan sopiva. Yömekoksi.

 

 

Nyt on ommeltu napitkin. Muutoin viikko sitten, siskon kanssa ommellessani, valmistuneisiin Mekkotehtaan Orelma-mekkoihin. Mutta saavat odotella joulujuhlia ennen päivittäiseen käyttöön pääsyä.

Eilen uinuva ompelukoneen kesytys sai kunnon herätyksen. Sisko saapui meille murujensa (ompelukoneet) kanssa. Valloitimme alakerran koneinemme ja kankainemme. Oli oikein mukavaa. Ja ompeluinnostuksen herättävää.

Sopivasti ompelunurkkauksenikin on valmistumassa. Jospa ompelu nyt tästä taas jatkuisi aktiivisemmin.

 

***

 

Puikoilla keikkunut tukkaa muistuttavasta langasta yrittämäni kyhäelmä päätyi tänään roskikseen. Viittä vaille valmiina. Oma vika, kun luen ohjetta rivi kerrallaan työn edetessä. Langan purkaminen ei onnistunut. Mutta nyt, kun ohjekin on luettu läpi, yritän uudelleen. Hyvä siitä tulee.

"Ihan kuin tukka", kommentoi Pienin koettaessaan lankakerää. Itseänikin hieman epäilytti. Mutta päättäväisesti ryhdyin työhön. Saatuani langan puikoille odotukset lopputuloksesta olivat karisseet. Sinnikkäästi jatkan. Henkisesti olen valmistautunut heittämään mytyn roskiin työn valmistuttua. Ihan pikkuisen kuitenkin toivon, että lopputulos olisi sittenkin sellainen kuin olen kuvitellut ja mitä ohje mielestäni lupaa.

 

Olen minä valmistakin saanut. Kolme paria tossuja. Pienille tietenkin. Pienemmälle huovutetut.  Pieni on ensimmäisen kerran tossuja pyytänyt varmaan kaksi vuotta sitten. Viimein tossujen valmistuttua ne pääsivätkin niin ahkeraan käyttöön, etten ole ehtinyt kuvaa napata.

 

Viimeisen kerran mökillä. Nostettiin veneet vesiltä. Hengitin ahneesti saunan tuoksua. Ennen kotiin ja töihin lähtöä kuumaa keittoa. Annoin pienille luvan syödä jälkiruokaa ja kahvin kanssa kastettavia niin paljon kuin jaksoivat.

 

Miehen mielipidettä kyselemättä ryhdyin kutomaan pipoa. Ja hyvä siitä sitten onneksi tuli.