Tänään oli ihana vapaapäivä kesälomaa viettävän miehen ja pienten kanssa.

Hissuksiin heräilimme lasten kantaessa sänkyymme leluja aloittaakseen päivän ensimmäiset leikit.

Kaupungissa pyörähdimme ostamassa vaatetta tuleviin juhliin. Tein myös pari loistavaa löytöä lapsille alennuksista.

Kaupoissa kiertelyn ja autossa istumisen jälkeen vietimme illan ulkona. Lämmin, aurinkoinen kesäilta. Rakensin pienten kanssa hiekkalinnaa ja leivoin hiekkakakkuja. Pieni halusi kävelylle lykäten nukkea tämän omissa vaunuissa. Pienempi lähti mukaan mukanaan pienet kottikärryt täynnä käpyjä. Minua hymyilytti nuo ihanat pienet ja niiden touhut. Ja kesä, sen kauneus.

Olen pakahtua onnesta ja kiitollisuudesta. Tällaisia kiireettömiä, yhdessä vietettyjä päiviä toivon paljon lisää.

 

Yllätin tänään itseni. Kun innostuin työpäivän jälkeen, väsyneenä, mattopyykille.

Kesäkuun alusta asti olen puhunut miehelle mattojen pesemisestä. Lähinnä miettinyt pestäänkö itse vai turvaudutaanko pesulaan. Juhannuksena kaikki matot olivat edelleen pesemättä ja ajattelin, että kai ne pesulassa pestään. Sitten joskus.

Viikonloppuna, potan kaatumisen vuoksi, olohuoneen mattokin oli rullattava pois pesua odottamaan. Aloin taas haaveilla puhtaista matoista.

Pidän mattojen pesemisestä. Auringossa, meren rannalla, veneiden ajaessa ohi.

Mukaan otin vain pari mattoa, jotta illalla olisi aikaa olla lastenkin kanssa. Noin tunnin aikana pesemiseen ei ehdi edes väsyä.

Vielä kolme tai neljä samanlaista pesuretkeä ja kaikki meidän matot on pesty. Ei paha. (Mattojahan meillä ei ole paljoa ja puhtaat vaihdetaan vain jouluksi ja juhannukseksi tai myöhemmin kesällä.) Tunnen itseni voittajaksi. Koska säästämme pesulalaskun. Ja koska itse pestyt mäntysuovalle tuoksuvat matot tuntuvat puhtaimmilta kuin pesulassa pesetetyt.

Harvinaiset kaksi yhteistä vapaapäivää.  Mummun ja tuffan mökillä.

 

Muun perheen nukkuessa päiväunia keinuttelin keinussa. Tuuli kahisi koivuissa. Laineet liplattelivat. Ja huomasin, etten ole aikoihin ehtinyt kuunnella pikkulintujen laulua.

Iltapäivä ja ilta kului lasten uidessa ja saunoessa. Välillä vain grillattiin ja syötiin.

Radion soidessa hiljaa taustalla silitin Pienimmän hiuksia, hän puristi toisen käteni sormen nyrkkiinsä. Pienempi ja Pieni toisella puolellani. Kaikki samalla vuoteeksi levitetyllä sohvalla ikkunan alla. Lasten nukahtaessa katselin vastarannelle paistavaa ilta-aurinkoa.

 

Heti aamupalan jälkeen lämmitin saunan. Mökin saunaa parempaa en tiedä. Olisin voinut saunoa ja uida loputtomiin.

Soutuveneellä kävimme koko perhe mato-ongella. Saimme neljä ahventa.

 

Kotiin en olisi halunnut lähteä.

Miehen kesäloman aikana yritämme päästä uudelleen. Toivoisin, että kahdeksikin yöksi.

Ukkossadepäivä.
Hyvällä omallatunnolla ollaan oltu paljon sisällä. Leikitty, luettu satuja ja olen minä tehnyt kotitöitäkin.
Satéen tauotessa Pieni hyppi vesilätäköihin hellemekossa kumisaappaat jalassa.
Isommat pienet jäivät testaamaan naapurin serkun uutta trampoliinia pyöräillessäni Pienimmän kanssa kaupalle. Ostin mansikoita ja herneitä.
Illalla paistoin korkean pinon lettuja.

Tämä päivä yllätti. Positiivisesti.

Sain taas tehtyä kasautuneet kotityöt.

Ja lasten kanssa kävin kylällä vierailleessa pomppulinnassa ja possujunassa.

 

Viime tipassa löytyi hyvä juhannusfiiliskin.

Vaikkei ole puhtaista matoista tai muutoinkaan perusteellisesta siivouksesta tietoakaan. Mutta siivottu nyt kumminkin on. Ja ruokaa ja herkkuja kaappiin kannettu varmaan liikaakin.

Minä olen koko loppuviikon töissä. Ja mieskin vielä huomenna.

Mutta kesä ja juhannus se on silti.

 

Tuffan kanssa hänen paatillaan ajelulla.
"Äiti, liikkuuko tuo saari?", kysyi Pieni.
Pienimmän käsi ylettyi juuri ja juuri viemään keksin suuhun paksut pelastusliivit päällään.
Aavistuksen turhan kylmä tuuli. Mutta kaunista ja rentouttavaa.

Pitkän tauon jälkeen alkoi sormia syyhyttää. Sitten menikin toista viikkoa keksiä, mitä tekisi.
Aloitin kesä(villa)sukilla.

Alkuun päästyäni ideoita on kertynyt jo monta jonoon.