Yllätin tänään itseni. Kun innostuin työpäivän jälkeen, väsyneenä, mattopyykille.

Kesäkuun alusta asti olen puhunut miehelle mattojen pesemisestä. Lähinnä miettinyt pestäänkö itse vai turvaudutaanko pesulaan. Juhannuksena kaikki matot olivat edelleen pesemättä ja ajattelin, että kai ne pesulassa pestään. Sitten joskus.

Viikonloppuna, potan kaatumisen vuoksi, olohuoneen mattokin oli rullattava pois pesua odottamaan. Aloin taas haaveilla puhtaista matoista.

Pidän mattojen pesemisestä. Auringossa, meren rannalla, veneiden ajaessa ohi.

Mukaan otin vain pari mattoa, jotta illalla olisi aikaa olla lastenkin kanssa. Noin tunnin aikana pesemiseen ei ehdi edes väsyä.

Vielä kolme tai neljä samanlaista pesuretkeä ja kaikki meidän matot on pesty. Ei paha. (Mattojahan meillä ei ole paljoa ja puhtaat vaihdetaan vain jouluksi ja juhannukseksi tai myöhemmin kesällä.) Tunnen itseni voittajaksi. Koska säästämme pesulalaskun. Ja koska itse pestyt mäntysuovalle tuoksuvat matot tuntuvat puhtaimmilta kuin pesulassa pesetetyt.