Olen rakastunut. Uuden kotimme pohjaratkaisuun ja valoisuuteen. Makuuhuoneemme tapettiin. Ja kylpyhuoneen lattialaattaan, josta tulee mieleen oma lapsuus.

Olen huomannut. Yksikerroksisen asunnon käytännöllisyyden pienten lasten kanssa.

Pätkissä nukkumani kolmen tunnin yöunien jälkeen. Tulimme uuteen kotiin koko perhe. Paljon oli vielä muuttolaatikoita purettavana.
Pieni alkoi jo tavaroita pakatessani kitistä, että on ihan tyhmää, kun kukaan ei ehdi leikkiä. Ja toiveikkaana hän tänään kysyi, mitä kivaa voisimme tehdä. Kaksi päivää lapset olivat mummulassa, meitä vanhempia näkivät aika vähän.
Ja tuona hetkenä kyyneleet olivat lähellä. Olisin halunnut nyyhkyttää miehen kainalossa. Pyytää, että hän vie minut takaisin kotiin. Pois tästä oudosta asunnosta, jossa tavaramme on sikin sokin.

Nyt illalla. Tuntuu jo paremmalta. Huomenna saan loputkin tavarat paikoilleen. Matot lattiaan. Ja teen lasten kanssa jotain kivaa.

Ensimmäinen yö. Nukuttiin miehen kanssa olohuoneen lattialle levitetyllä patjalla. Malttamattomina jo ennen muuttoa. Onnellisina ensiasunnonomistajina.

Viimeinen yö. Vain sängyt, jääkaapin sisältö ja hammasharjat ovat pakkaamatta. Rinnasta puristaa. Tuntuu haikealta.

Kaikki on valmiina nostettavaksi aamulla auton kyytiin. Pienempi (joka herää aina ensimmäisenä) varmisti nukkumaan mennessää, että hänet varmasti herätetään mukaan.

Niin se oli suunniteltukin, että pääsiäinen vietetään vielä ihan rauhassa. Vasta muutama päivä sitten löysimme uuden asunnonkin.

Ja nyt me sitten muutetaan. Maalle. Pakkaaminen on aloitettu kovalla tohinalla. Ja koti tuntuu olevan heti ihan vinksin vonksin.

Minua lohduttaa ulkona kuivuneet pyykit. Edes jotain puhdasta ja raikasta.

 

Eikä tämä tästä ihan heti rauhoitu. Jotenkuten selvittyämme muutosta minä menen oikeisiin töihin. Lapset aloittavat päivähoidossa.

Vuosi sitten pääsiäisenä opin syömään ahmin mämmiä.

Tänä vuonna huomasin odottavani pääsiäisen koristeita. Vihreä ruoho. Värikkäät pajunoksat. Keltaiset tiput. Enää en jäänyt vain haaveilemaan pihaa koristavasta narsissistakaa, vaikka sisälle se on iltaisin muistettava nostaa kovien yöpakkasten vuoksi.
Kevään värit. Pidennetty viikonloppu. Suklaamunia lapsille muniva kukko.

Mummulassa pienin löysi kipollisen pieniä suklaamunia. Salaa irrotti paperin ja sujautti suklaan suuhunsa. Niin keskittyneenä, ettei huomannut jääneensä kiinni ja kameran ikuistavan tilanteen.

Kevään valo.
Herättää minut aamulla viiden-kuuden aikaan. Virkeänä.
Siivosin pölyt, sotkut ja sormenjäljet.
Vaihdoin eteiseen kevyemmän, värikkään maton.

Kun rohkeus ei riitä kieltäytä. Jäädä paikoilleen junnaamaan. Jos toista mahdollisuutta ei tulekaan? Kun myöntävä vastaus muuttaa koko elämän. Innostus hukkuu pelon alle. Järjestyykö kaikki?