Tämä vuosi. On ollut ehkä elämäni helvetillisin. Paskin ja raskain.

Se alkoi jotakuinkin näin:

 

" Yhtäkkiä maailma rysähtää paikoiltaan. Samanaikaisesti kun joutuu ajattelemaan, että tulevaisuus on tuhoutunut, pitää tietää kuka hoitaa lapset, muistaa onko jääkaapissa ruokaa, tankata auto."

Reko ja Tina Lundán: Viikkoja, kuukausia

 



"Kuka meidät opetti niin, pysymään hiljaisuudessa kii?
Jos sä viitot, huomaako kukaan?
Ja kun kupla puhkeaa, kaaosta ei voi kahlita
Mut tänään naamiot riisutaan

Ja koko maailma näkee sen
Mitä sä kavahdit peitellen

Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää
Eikä kukaan muu sitä nää"

                                                                                             Ellinoora


 

Mutta tästäkin vuodesta selvisin. Hengissä. En ehkä vieläkään täysin ehjä.

 

Käsityöharrastukselle ei ole riittänyt aikaa ja energiaa niin kuin aiempina vuosina.

Lankaa on kulunut vain 2662 grammaa.

Mutta nippa nappa onnistuin tavoitteessani supistaa lankavarastoa. Vuoden ensimmäiset langat ostin vasta huhtikuussa! Tampereen käsityömessuilla sen sijaan tuli tehtyä jälkikäteen harmittava heräteostos. (Harmitti siis vain tämän itselleni asettaman tavoitteen vuoksi.)

Vuoden aikana olen ostanut lankaa 2460 grammaa. Puolustuksekseni on sanottava, että yhdet langat ostin huiviin, jota en vielä ole ehtinyt aloittaakaan. Lisäksi tässä on langat omaan villatakkiin, jonka sain juuri puikoille.

Tammikuussa kirjaamistani kutomiseen liittyvistä tavoitteista myös kaksi muuta tuli saavutettua. Ison, kolmionmuotoisen huivin kudoin äidilleni lahjaksi. Tykkäsin ja omaan huiviinkin on siis jo langat hankittu. Ja itselleni aloitin kutomaan villatakkia, vaikka se ei tänä vuonna valmiiksi asti ehdikään.

Todettakoon vielä, että olen kyllä surkea jämälankakutoja, koska olen aivan onneton arvioimaan lankojen riittävyyttä tai suunnittelemaan neuleen pelkistä jämälangoista. Muutaman kerran olen siis päätynyt lankakaupoille tästä syystä. Ja toisaalta näin loppuvuodesta olen kokenut, että lankalaatikkoni on liian tyhjä ex tempore - tai jämälankaneulomiseen.

Suosikkini tämän vuoden aikaansaannoksistani on itselle tehty Kappa-huivi. Olin hieman epäilevä lopputuloksesta ja ajoittain tuskastunut loputtomaan sileään oikeaan. Mutta huivi on IHANA. Täydellinen.  Paras.

 

Viime vuoden lopussa kirjoitin, että vuosi on ollut rankka ja toivoin tästä vuodesta parempaa. Tämä vuosi oli kuitenkin rankempi. Mutta nyt helvetti on ohi.

Tulevalta vuodelta toivon pitkää pinnaa ja aitoa yhdessäoloa pienten kanssa. Tätä vuotta enemmän aikaa ja intoa käsitöille. Onnellisuutta ja hyvinvointia kaikille <3