Syksy on ollut armollinen.

Ei loputonta vesisadetta, kuraa ja pimeää.

 

Mutta päivät, viikot kiiruhtavat.

 

Enpä olisi vuosi sitten uskonut. Että olisin nyt onnellinen.

Eräs arveli ihoni reagoineen stressiin. Ja yllättävän hyvässä kunnossa ihoni omastakin mielestäni nyt on.

 

Ei elämä silti täydellistä ole. Haasteita riittää.

Onneksi myös haaveita.

Kainalo, johon käpertyä. Ihminen, jonka kanssa elämänsä jakaa.