maanantai 15. helmikuuta 2016

 
No ei tämä pienten valitsemien lankojen kutominenkaan helppoa ole. Nytkin yksi vantus oli melkein valmis, kun päätyi purkuun. Mutta kyllä kannatti. Koska lopputulos on nyt paljon parempi. Sekä pojan että mun mieleen. (Ei hän sitten pipoa tahtonutkaan, vaikka omaksikin yllätyksekseni olisin moisen toiveen toteuttanut.)
 
Kaupungissa tänään käydessäni oli kyllä hilkulla, etten kantanut kotiin uutta lankaa. Se on se kevään uutuusväri, joka täällä kotimarketissakin aina huutelee. Mutta koska olisin tarvinnut sen kaveriksi ainakin harmaata ja täydelliseen yhdistelmään olisin ostanut vielä aniliininpunaista melkeinpä valkoistakin... Tuli siinä sitten onneksi mieleeni, että lankalaatikkoa piti tyhjentämäni ja että ideoita ja motivaatiotakin tähän projektiin tuntuu olevan.
Mutta jos tuo kevään uutuusväri jää vallan ostamatta. Epäilen sen harmittavan vielä mummonakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti