Se kannatti silloin, kun hoidin lapsia kotona. Kun pienet kiukkusivat. Kun itse oli väsynyt ja kiukutti myös.

Se kannattaa edelleen. Väsyneenä työpäivän jälkeen. Jolloin koti on vinksin vonksin. Pyykit pesemättä ja kaikki muukin kirjoitettuna to do -listaan. Kun pienet haluavat äidin huomion, kitisevät tai hepuloivat (siis ilakoivat vauhdikkaasti ja äänekkäästi).

Silloin, kun oikeasti ei huvittaisi yhtään. Ei jaksaisi, eikä ehtisi.

Silloin viimeiset voiman rippeet on syytä käyttää, itku-potku-raivari-vastustuksesta huolimatta, ulkovaatteiden pukemiseen.

Pari hengenvetoa raitista ilmaa. Ja päivä näyttää paljon paremmalta. Kiukut karkaavat tuulen mukana muille maille. Sisälle palaa hyväntuulinen perhe. Tekemättömiin kotitöihinkin tarttuu mielellään.