Joulu on jo ihan nurkan takana. Siihen se on hiipinyt huomaamatta. Tokihan valmisteluja on vähän tullut tehtyä. Mutta odottaa en ole ehtinyt. Välillä koko joulu tuntuu kovin kaukaiselta. Sateen ropistessa peltikattoon.

 

Toivon, että vielä tuntisin sen kutkuttavan odotuksen. Rauhallisen ja tunnelmallisen. Lasten ilon täyttämän joulun.

Pelkään, ettei päiviä nopeasti vaihtava arki hellitä jouluksikaan. Jouluviikollakin aatto lienee ainoa päivä, jolloin sekä minä että mies olemme vapaalla.