Kauniita, syksyisiä päiviä.

Elän taas harhassa, jossa kuvittelen ulkopuolisen siivoojan tehneen oharit. Ehkä taas joskus muistan, että täällä pitääkin siivota ihan itse.

Nurkissa pyörivästä hiekasta välittämättä riennämme ulos. Pieni opettelee ajamaan ilman apupyöriä. Parhaimmillaan pysyy pystyssä pihan reunasta toiseen. Ja horjahtaessaan osaa ottaa jalalla vastaan.

Tällaisiin päiviin kuuluu ehdottomasti kaura-omenapaistos vanilijajäätelöllä.

Sisällä levitän lasten kanssa olohuoneen lattialle Barbi- ja Legoleikit. Kampaan ja letitän Barbin hiuksia ja rakennan Pienemmän valtavalle betonirekalle tallin Legoista.

Illalla Pieni on salaa hiipinyt sänkyymme nukkumaan. Löydän hänet nukkumasta sikeästi keskellä sänkyä. Nukke vieressä oman peittonsa alla ja Pienen villasukka päässä pipona.

Ja sitten karkaan tyttöjen kanssa saunomaan. Vaikka oikeasti sohvankulma ja keskeneräinen sukka tai tietokoneella selailu houkuttelisi melkein enemmän.