tiistai 28. toukokuuta 2013

Kaupunkivuosien jälkeen.
Minua häiritsee pienessä maalaiskylässä se, että kaikki tuntevat toisensa. Tuntuvat tietävän meidänkin asiat paremmin kuin itse tiedämme.
Kaipaan ulkoilua ilman mustanaan ympärillä iniseviä hyttysiä ja ihon punaisille paukuroille syöviä mäkäräisiä.
Järkytyin, kun huomasin koko kylässä myytävien suihkusaippuavalikoimien suppeuden. Eikä niistä parista vaihtoehdosta yksikään miellyttänyt minua.
 
Muutettuamme maalle.
Huomasin rauhallisella alueella sijainneen kaupunkiasuntomme ympäristön meluisuuden. Toivon, etten turru tähän maalaishiljaisuuteen vaan vuosienkin jälkeen kuulen sen.
Hiljaisuuden lisäksi olen hämmästellyt. Ja nauttinut. Kaikkialla olevasta luonnosta ja sen tuoksuista. Kauneudesta. Rauhallisuudesta. Jalkojen alla rapisevasta soratiestä. Käen kukunnasta.

2 kommenttia:

  1. Toisesta korvasta ulos vaan! Niin tuttua on kyläläisten juoruilu, tosin yhtään mehevää juttua en ole meistä kuullut, mikä vähän harmittaakin. Voisi saada hyvät naurut :D
    Minulle maalla parasta on nimenomaan luonto, lähimetsän käki voisi kyllä jo rauhoittua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juttuja ei ole vielä korviini kantautunut. Ja kyllä minäkin niille nauraa osaisin. Ahdistavinta oli ensimmäiset viikot, jolloin huomasin kylällä kulkiessamme kääntävämme kaikkien päät (pelkäsin jopa aiheuttavamme autojen ojaanajoja) ja arvaan sen kuiskutuksen: Ketä nuo ovat? Mitä täällä tekevät? Syntyneet tarinat olisivat varmasti hauskaa kuunneltavaa :D

      Poista