Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Koivut hiirenkorvalla ja suriseva ampiainen.

Istun terassin portailla. On lämmin. Ja hyvä olla.

Katselen pihaa ja siihen unohtuneita pienten pyöriä. Olen onnellinen.

Ajatukset lipuvat. Sekin ajatus, että pian on taas luonnottoman hiljaista, ei tavaroita lojumassa siellä ja täällä unohtuneina pieniltä siivota paikoilleen. Rinnassa kaihertava tyhjyys ja ikävä.

Välillä suljen silmäni. Tuntuu kesältä.

On loma.

Silittämättömien pyykkien vuori odottaa minua sisällä. Odottakoon.

Ei ole kiire mihinkään. Tartun tähän hetkeen, kun on hyvä olla.

 

(Viime yönä ajatukset eivät lipuneet. Ne piinasivat, säikäyttivät nukkumatinkin.)