sunnuntai 6. elokuuta 2017

Huomenna on työpäivä. Loma loppuu.
 
On ollut hyvä loma. Ja aikaa.
Huomata apilan, meren ja muita lapsuuden kesien tuoksuja. Kulkea paljain jaloin.
Maata terassin sohvalla, kuunnella keinujen narinaa. Rakastan keinujen narinaa, silloin ei ikävä itketä.
Saunoa ja uida keskellä päivää. Mennä uudelleen uimaan ennen kuin uimapuku ehtii kuivua.
Järkyttää pieniä kulkemalla yöpaidassa puolille päivin.
 
Mutta ompelukone on pölyttynyt koskemattomana koko loman.
 
Loppukesänä pidetyn loman etuna on, että tähän aikaan vuodesta alkaa jo kaipaamaan syksyä. Arkea. Yöt pimenee. Kissa on nukkunut jo viikon ajan yöt vieressäni, valoisat kesäyöt juoksi ulkona.
Huonoksi nimetystä kesästä huolimatta aurinkorasvaa on kulunut kokonainen purkillinen loppuun.
 
On hyvä, seesteinen olla. Siltä minusta nykyään tuntuu. Onnelliselta.
 
Huomenna ennen työvuoron alkua käyn lankakaupassa. Taidan ostaa Pienen villatakkilankojen lisäksi muutaman kerän sukkia, vanttuita ja pipoja varten.
Siskon kanssa varattiin talveksi liput teatteriin.
Saattanen siirtyä vuosien remonttihaaveilusta toteuttamiseen.

Koululaiset lomailevat vielä muutaman päivän. Päiväkotilainen koko viikon.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017


Pienin rakastaa villajekkuja. (Ei, siinä ei ole kirjoitusvirhettä, villajekuiksi hän niitä kutsuu.) Tytön lempijekun, aikoinaan kaupasta ostettu, jäädessä pieneksi halusin kutoa hänelle uuden.
Ohjeeksi valitsin Klompelompen Kullanmuru-villatakin. Pienimmän toiveen mukaisesti nappeja on vain kolme. Eihän hän koskaan napita villajekkua kokonaan. Lankana Dropsin kutittamaton ja pehmeä Baby Merino.
Tässä on monta hyvää ainesta uudeksi lempijekuksi.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017


Mökillä.
Meren tuoksu. Auringon paiste. Lokkien kiljunta. Ja joutsenperhe.
Aamuongella. Juoksulenkillä. Rannalla keinussa. Iltasaunassa. Ja meressä uimassa.
Pienet uivat ja uivat. Uimapuvut eivät ehtinyt välillä edes kuivua.
Luin. Mutta yhtään silmukkaa en kutonut.
 
Vielä viimeiseksi ennen kotiin lähtöä pienet pulahtivat uimaan.
 
Ja kuitenkin niin ihana palata kotiin.
Ensimmäiseksi lämmitetään sauna. Keskellä päivää. Kasvonaamio.
Elämäni taustamusiikkia soittava radio.
Puran tavaroita. Pienet leikkivät.
Ripustan pyykit ulos kuivumaan.
Ennen kaikkea oma sänky. Kahden hyvin pätkittäin nukutun yön jälkeen.
 
Eikä loma ole vielä edes puolivälissä.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

 
Se tunne, kun ensimmäisenä virallisena lomapäivänä palaamme kotiin.
Pienten kesäreissut Särkänniemeen ja Puuhamaahan on tehty.
Loma edessä. Aikaa olla. Nauttia. Tehdä mitä huvittaa.
 
Kun en edes osaa ja jaksa valittaa säästä.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

maanantai 3. heinäkuuta 2017

 
Olen ommellut taistellut. Pienelle tunikan PaaPiin kaavalla. Yhteistyö saumurin ja ompelukoneen kanssa ei vain tahtonut sujua.
 

Sitten eräänä iltana, kun olisi jo pitänyt käydä nukkumaan. Innostuin testaamaan uutta t-paidan kaavaa Pienemmälle. Yhteistyö sujui sekä saumurin että ompelukoneen kanssa. Ei taistelua, ei huonoa tikkiä, ei katkottua lankaa.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kuka laittaisi minut nukkumaan?
 
On ollut haipakka viikko. Mutu, etten ole käynyt koko viikkona kotona kuin piipahtamassa. Kun muutoinkin täysiin päiviin lisätään pari yllätystä. Eilen se oli Pienemmän päiväkodissa satuttama jalka ja ilta päivystyksessä. Tänään Pienen sairastuminen vatsatautiin.
 
Iltaisin saatuani pienet nukkumaan ja tehtyäni vielä pari hommaa. Istun alas. Tunnistan ajatuksen nukkumaan. Päivän tapahtumat, tekemättömät työt... Pää täynnä ajatuksia. Ja kuitenkin ihan tyhjä. Ainoa ajatus, josta saan kiinni, jonka tunnistan: nukkumaan. Olen väsynyt, mutta käyn kierroksilla.
 
Istun liian pitkään. Kello on jo paljon. Ainoa tunnistettava ajatus nukkumaan, nappaan siitä kiinni useamman kerran.
 
Olisipa joku, joka saattelisi sänkyyn, peittelisi. Laittaisi minut nukkumaan, kun en itse osaa mennä.