keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Tänä vuonna olen kuluttanut yli 5300 grammaa lankaa. Mutta oma villasukkatilanteeni on huono.
 
Sain vakituisen työn.
 
Mutta vuosi on ollut rankka.
Kunpa ensi vuosi olisi parempi. Kaikki olisi taas hyvin.

maanantai 28. joulukuuta 2015

(Kuva napsastu taas aamukiireessä kello kuusi, kun itse olisin halunnut jäädä nukkumaan, eivätkä pienetkään olisi pitkän tauon jälkeen välittäneet lähteä päiväkotiin.)

Kangas on ihana. Ja meinasin jäädä vallan ilman. Onneksi sain edes Pienimmän tunika-mekon verran. Vaikka Pienellekin olisin tästä mielelläni jotain tehnyt.
Aiemmin siskon opastamana tein samalla kaavalla Pienelle tunika-mekon. Tällä kertaa osasin jo ihan itse. Ja sain helmankin pussittamaan paremmin.
Ja että mä olen tyytyväinen lopputulokseen. Kangas, resorin väri ja malli.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Nyt kun olen parin vuoden tauon jälkeen saanut olla vapaalla myös Joulupäivän, voisin julistaa päivän joulun parhaaksi.
Aaton olen ehdottomasti halunnut hinnalla millä tahansa olla vapaalla. Se on se juhlapäivä. Joulupukin odotusta, jännitystä. Saunomista ennen puolta päivää. Tälläytymistä juhlaan. Herkkuja notkuva ruokapöytä. Ja tietenkin lopulta se Joulupukin vierailu ja lahjojen avaaminen.
Mutta Joulupäivä. Edelleen joulu. Vailla velvollisuuksia. Aamulla noustaan jatkamaan illalla uusilla leluilla kesken jääneitä leikkejä. Rakennetaan uudet legot valmiiksi. Pelataan yhdessä uutta lautapeliä. Ja Pienempi innoissaan ihka oikeista, pienistä työkaluista hoputtaa isänsä kanssaan kokoamaan ja korjaamaan sekä vielä autotalliin sahaakin testailemaan. Nälän yllättäessä jääkaappi on pullollaan jouluruokia ja karkkikipot täynnä suklaata. Viisareiden näyttäessä jo jotain iltapäivän tuntia vaihdetaan vihdoin yöpaita pois. Innostun ompelemaan. Kunnes Pienin, jonka flunssa yltyi aatonaatto iltana 39 asteen kuumeeseen, pyytää syliin. Halaillaan, hassutellaan. Alkuillasta mieleni täyttyy, miksi kysymyksistä. (Miksi ihminen syö, vaikkei ole yhtään nälkä? Ja miksi on käytävä töissä? Miksi heti huomenna?) Ja päädyn lenkille tuulettamaan ajatuksiani ja tekemään lisätilaa herkuille. Lasten käytyä nukkumaan jatkan ompelua.
Jospa ensi vuonna lupautuisikin olemaan aattoaamun töissä? Saisi loppujoulun olla vapaalla. (Se lienee nykyisessä työssäni suurin mahdollinen määrä saada vapaata joulunaikaan.)

torstai 24. joulukuuta 2015



 
Tänäkin vuonna käärin joulupakettiin jotain itsetehtyäkin.
Ystävälle kynsikkäät palmikoilla. Olivat muuten ensimmäiset tekemäni kynsikkäät ja luulen tarvitsevani tuollaiset itsellenikin.
Mummulle ja tuffalle kudoin torkkupeiton.
Ja pakettien koristeiksi virkkasin sydämiä.

tiistai 22. joulukuuta 2015

 
On siivottu. Ja saatu se kuusikin sisälle. Perinteisesti pikkuisen vinossa.
Pienin kovassa yskässä. Viime öinen kuume vaikuttaisi onneksi helpottaneen nopeasti.
Vielä pitäisi paketoida lahjat. En vain malttaisi tästä ihanasta kuusen tuoksusta lähteä.
Huomisen työpäivän jälkeen jäljellä enää kinkunpaisto.
Sitten rauhoitumme kahdeksi päiväksi joulunviettoon.
 
Toivon rauhallista ja iloista joulua teille. Ja meille.

maanantai 21. joulukuuta 2015

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Pienet laskivat, että jouluun on enää neljä yötä.
Totesivat heti aamutuimaan, että kyllä nyt äiti pitää aloittaa joulusiivous.
Kysymykseen, milloin kuusi tuodaan, olen vastannut, että ensin pitää siivota.
Ja oikeassa ovat. Tänään siivotaan alakerta ja sauna. Huomenna yläkerta.
Kuusi sisälle viimeistään tiistaina.


torstai 17. joulukuuta 2015



Juuri kun olin toteamassa, ettei uskoisi, että joulu on jo ensi viikolla. Satoi lunta. Ja nyt sopisi tulla jokin ennen kuulumaton sääilmiö. Voisivat lööpit päivitellä. Meteorologit olla väärässä. Ja kansa nauttia valkeudesta. Ovat siis luvanneet vesisadetta heti huomispäivälle, mutten laittaisi yhtään pahakseni, vaikkei sataisikaan.
Ja kai se joulufiiliskin tästä joka tapauksessa heräilee. Pikku hiljaa pitänee alkaa siivoilla. Sillai sopivasti. Lahjat kääriä papereihin. Ja koristellaan kuusi, hyvissä ajoin.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Tänään.
Pitkästä aikaa leikkasin kangasta, huristelin vähän ompelukoneella. Olisi niin kuin ompelun vuoro.
Ensimmäisten minuuttien ihmettely, mitä mä teen täällä vieraitten ihmisten seassa, muuttui erittäin mukaviksi syntymäpäiväjuhliksi.
Kirkossa laulettiin kauneimmat joululaulut.
Ja valmistaudun loman loppumiseen, tiistaina palataan arkeen.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

 
Jo viime jouluksi olisin Pienemmän juhla-asuun halunnut slipoverin. Ei löytynyt kaupoista. Sitten se ajatus jäi. Kunnes joulukuun alussa joulujuhlavaatetuksen pohtiminen oli taas ajankohtainen. Muttei kaupoissa edelleenkään slipoveria. Muutaman päivän emmin tiukkaa aikataulua. Mutta siskon ja äidin kannustuksella ryhdyin puuhaan. Ja oikein hyvissä ajoin slipoveri valmistuikin. (Päiväkodin joulujuhla on ensi viikolla.) Vaikka jonkin verran tuli purettuakin ja yhtenä päivänä en ehtinyt ja viitsinyt kutoa lainkaan.
Onneksi ryhdyin. Nyt olen tyytyväinen pojan asukokonaisuuteen.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015


- On joulu ja lunta ei ollenkaan!
Voi kuinka on ihmiset huolissaan.
- Ei lainkaan joulutunnelmaa,
kun maassa ei peitettä valkeaa.
Ja miltä nyt näyttää joulupuu,
ihan kynttilänliekkikin tummentuu,
kun taivas on harmaa ja musta maa;
voi sentään, kuinka harmittaa!
Juhla juhlalta ei tunnu laisinkaan,
kun on joulu ja lunta ei laisinkaan.
RICHARD SCARRYN KULTAINEN ELÄINTEN JOULU
 
 
Sataa vettä. Vettä. Vettä. Ja vettä.
Joki tulvii. Joutsenet eivät vieläkään ole lähteneet talven tieltä pois. Onko talvi edes tulossa?
Aamulla sytytän kaikki lamput. Sataa ja pimeää. Hämyiseen kynttilänvaloonkin kyllästyy.
Onneksi edes loma.
Säästä huolimatta löydettävä jouluvalmistelufiilis. Jottei tulisi kiire ja stressi ollenkaan.

lauantai 28. marraskuuta 2015



Tuttua ja turvallista raitaa. Mutta ihka ensimmäistä kertaa jälkikäteen tehdyllä kantapäällä. Lankaterapiaa Ryynin innoittamana, koska raidoitus jatkuu näin kivasti myös kantapäähän. Ensimmäistä kantapäätä aloittaessani (molemmat sukat olivat tässä kohtaa valmiina kantapäitä lukuun ottamatta) pelotti melkoisesti. Sopisiko sukka jalkaani.
Aavistuksen liian reilut sukat ovat kauttaaltaan, mutta kuitenkin oikein hyvin pidettävät. Huh, huh.
(Itselle muistiin: 7 veljestä, 3puoli puikot, 12s/puikko. 6silmukan kiilata kantapäähän. Lisäykset joka 2. krs. merkkilanka ja kavennukset joka 2.krs. Kantapäässä 2krs oikein. Sitten kavennukset joka 2.krs. kunnes molemmilla puolilla 24s > kavennukset joka krs. Kunnes 12s molemmilla puolilla, silmukoidaan.)
 
Rakastan näitä piristäviä raitoja.
 
Ja sitä piristystä tosiaan tarvitaan. Ensilumi tuli ja suli. Viikon verran on satanut vettä. Pimeää, harmaata ja pimeää. Epäilen, että pian vedenpaisumuskin.

perjantai 27. marraskuuta 2015

 

 
Marraskuun viimeinen viikonloppu. Pikkujoulu.
Silloin laitetaan joulua kotiin, vaihdetaan verhoja ja mattoja. Ja tietenkin sytytetään jouluvalot. Nostetaan muutama tonttukin esille.
 
***
 
Muutaman vuoden haaveilun jälkeen uskalsin yrittää paperinarupallojen tekoa. Niistä tuli uusi jouluvalo eteisen lipaston päälle.
Ja valmistui se joulunvärinen keinutuolinmattokin. Kahteen kertaan matto tuli virkattua, kun meinasi kude loppua kesken. Isommalla koukulla ja hieman kavennettuna matosta tuli kuitenkin sopiva.
 


tiistai 17. marraskuuta 2015

 
Työpaikan joulumyyjäisiin virkkasin lumihiutaleita. Jotka lopuksi kovetin liimavesiseoksella.

maanantai 16. marraskuuta 2015


Niin siinä taas kävi. Että perjantaina oli suunnattava auto kohti Tamperetta. Käsityömessuille. Ja tulipa siinä samalla reissulla toteutettua pienten toive päästä serkun luokse yökylään ja HopLop:iin.
 
Jokavuotiseen tapaan ostin messuilta Pirtin kehräämön hahtuvaa. Lisäksi tällä kertaa mukaan tarttui punaista trikookudetta. Siitä tulee keinutuolinmatto jouluksi. Joten vyyhdin keriminen oli syytä aloittaa pikimmiten. Ei ole lempipuuhaani. Mutta pienet innostuivat. Ja koska poistin leikkaamalla valkoisella ommellut jatkokohdat, jokaiselle riitti oma pää kerittäväksi. Niin mieluisaa puuha oli, että iltasadun sijaan halusivat jatkaa kerimistä. Sehän minulle sopi. Sillä vaikka apuani vähän tarvittiinkin, niin kävihän tuo paljon nopeammin ja mukavammin kuin yksin.

tiistai 10. marraskuuta 2015


Innostusta puhkuen ja ylpeänä itsestäni poistuin mukavuusalueeltani, vaikka kyseessä olikin pelottavat taskut. Sellaiset, että piti soittaa siskolle, että osasin edes aloittaa. Eikä pelkkä puhelintuki riittänyt. Tyytyväinen olin vielä silloinkin, kun lampsin tekeleen kanssa äidiltä kysymään, kuinka tästä nyt jatketaan. Sitten tiesin, mitä pitäisi tehdä. Mutta miten? Sekä sisko että äiti kertoivat, etteivät ole tehneet tuollaisia taskuja ohjeen mukaan. Ehkä kukaan meistä ei oikein edes ymmärtänyt ohjetta. Tässä vaiheessa yllätin itseni pelottavan ajatuksen ääreltä: kun tästä selviän, voisi johonkin koetilkulle yrittää uudelleen, jos vaikka selviäisi sekin, kuinka tällaiset taskut saisi onnistumaan.
Siinä sitten räpeltäessäni taskuja loppuun harmitti, että olin moiseen puuhaan edes ryhtynyt. Pinkit taskunsuut tuntuivat täysin väärältä valinnalta ja... Sain taskut kuitenkin valmiiksi, vaikkei täydelliset olekaan. Eikä pinkkikään niin pahalta näytä, kun sain pääntien ja hihansuutkin tehtyä.
Pieni oli ainakin tyytyväinen. Ja kai tuo loppujen lopuksi ihan kelpo paita on tekijänkin mielestä.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015


Pitkävartisia isänpäiväsukkia. Omalle isälleni. Ja pienten toiselle tuffalle.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Voihan patalappu!
Kirjastosta tarttui mukaan patalappukirja. Jämälangat täriskää laatikossanne! Lisäksi kaunis patalappu olisi kätevä ja käytännöllinen lahja. Siinä olisi ideaa panostuksekseni työpaikan perinteisiin joulumyyjäisiinkin.
Mutta ensimmäinen ja toinen yritys ei paljon alkua pidemmälle edennyt. Miten patalapun virkkaaminen voi olla näin vaikeaa?! Kolmas lähti sujumaan paremmin. Mutta ei siitä hyvä, saatikka kaunis tullut. Valmiiksi kuitenkin tuli. Mutta ei tuo käyttöön pääse. Ei meillä eikä muualla.
 
Mutta jokin keino ja innostus jämälankavaraston tuhoamiseksi olisi löydettävä. Kun tuo raitainnostuksenikin tuntuu olevan sitä luokkaa, että idea ja kotoa löytyvät langat ei kohtaa. Tai vähintäänkin päädyn ostamaan jämälangan jatkoksi uuden samanlaisen kerän.
 
Kunpa ihmisen kaikki ongelmat olisi tätä luokkaa.

tiistai 3. marraskuuta 2015

 
Pikkuhousuja Pienimmälle. Jämäpalojahan näihin tuhoan niin on nuo takapuolet nyt yksiväristä kangasta. Mikä on kyllä erinomainen ratkaisu, koska pienillä on aina sama ongelma ompelemieni vaatteiden kanssa: Kuinka päin ne puetaan? (Kun ei ole kaupanvaatteista tuttua pesu- tai kokolappua osoittamassa asiaa.)

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lehdet tippuvat puista.
Pihapuskaan laitetaan jouluvalot.
Puut hiirenkorvilla.
Ja syreenipuska kukkii.
Rakastan vuodenaikoja. Vaihtelua.
Mutta kun lämpömittari näyttää +10 astetta jouluna ja juhannuksena. Tuntuu koko vuodenaikojen vaihtelu huijaukselta. Miten enää erottaa syksy, talvi ja kevät toisistaan? Eikä kesä ole kesä ilman lämpöä.

torstai 29. lokakuuta 2015


Keskellä tiheikköä on vaikea ajatella, että sitten jälkikäteen saunan lauteilla istuessa voi huokaista, että "Olipas reissu!" Ryteikössä vain kiroaa kasvoille läpsiviä oksia, kompastelee ja itkee.
REKO JA TINA LUNDÁN

maanantai 26. lokakuuta 2015


Valmista tuli. Pienille vanttuut.
Aina vaan raitoja. Mutta ensimmäistä kertaa intialainen kiilapeukalo.

lauantai 24. lokakuuta 2015


Lapsuuteen kuuluu taikinakulhon kaapiminen. Tänään herkkuna koko perheen suosikkia. Mutakakkua.
 
Kyllä täällä käsityötkin edistyy. Hitaasti.
En tiedä. Kun olevinaan aina olen töissä. Tai on jotain muuta tehtävää. Eikä omaa oloa helpota yhtään Pienen huomautus siitä, että minulla on aina kiire, eikä aikaa heille.

torstai 8. lokakuuta 2015

 
Se kannatti silloin, kun hoidin lapsia kotona. Kun pienet kiukkusivat. Kun itse oli väsynyt ja kiukutti myös.
Se kannattaa edelleen. Väsyneenä työpäivän jälkeen. Jolloin koti on vinksin vonksin. Pyykit pesemättä ja kaikki muukin kirjoitettuna to do -listaan. Kun pienet haluavat äidin huomion, kitisevät tai hepuloivat (siis ilakoivat vauhdikkaasti ja äänekkäästi).
Silloin, kun oikeasti ei huvittaisi yhtään. Ei jaksaisi, eikä ehtisi.
Silloin viimeiset voiman rippeet on syytä käyttää, itku-potku-raivari-vastustuksesta huolimatta, ulkovaatteiden pukemiseen.
Pari hengenvetoa raitista ilmaa. Ja päivä näyttää paljon paremmalta. Kiukut karkaavat tuulen mukana muille maille. Sisälle palaa hyväntuulinen perhe. Tekemättömiin kotitöihinkin tarttuu mielellään.

tiistai 6. lokakuuta 2015

 

Pakkasyöt ja -aamut. Aurinko ja puista satavat lehdet. Piristävää. Pimeys ja kura ei ole ikuista. Tekee mieli ulos. Ja lenkille. Vaikka pienet vähän purnaavat pukemisen määrää.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Lokakuu jo.
Pienet ihmettelivät, kun kuljin iltapäivään yöpaidassa. Että tiedoksi vaan sinne suureen maailmaan sunnuntaikorvausten leikkausta suunnitteleville, että on se vapaapäivä keskiviikkona ihan erilainen kuin sunnuntaina.
Ilta opiskelukavereiden kanssa. Puhetta ja naurua. Kuulumisia reilun kymmenen vuoden ajalta.
 
Ps. Määräaikaiset työsopimukset vaihtui vakituiseen. Työ pysyi ennallaan.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

 
Sateenkaari. Kotimme yllä.
 
***
Kun en muutakaan voi. Toivon. Toivon. Ja toivon. Että kaikki vielä järjestyy.

lauantai 26. syyskuuta 2015

 
Syksyn ensimmäinen kynttilä sytytetty.
Olen siivonnut. Kaikki kaapit ja nurkat. Inhokkini sähköuuninkin. Vaihdoin kevyiden kesämattojen tilalle mummuni kutomat räsymatot.
Nauran, että meille sopisi jo joulun tulla.
 
***
Ehkä kodin järjestäminen korostuu, kun ajatukset, elämä, on ihan sikin sokin.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

 
Pieni on halunnut oppia kutomaan. On harjoiteltu sylitysten. Aluksi käsi kädessä. Tänään osasi jo itse.

maanantai 21. syyskuuta 2015

 
Kangas, jossa seikkailee lapsuuteni suosikkisadun päähenkilö. Ja on niitä satuja pienillekin tullut luettua.
Ompelin siitä Pienimmälle paidan, jossa etuhelmaa pidempi takahelma. Tykkään mallista.

(Kuva napattu maanantai aamun kiireessä kello kuusi, kun kukaan ei olisi jaksanut herätä.)

sunnuntai 20. syyskuuta 2015


Vapaa viikonloppu. Vailla suunnitelmia.
Aamulla pienten kanssa sohvalla saman viltin alla. Illalla istuin siskon kanssa yli puoleen yöhön kutomassa.
Päädyin pienten kanssa puolukkaan. Keitin pienen purkillisen hyytelöä.
Leivoin sämpylöitä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

sunnuntai 13. syyskuuta 2015


Ompelukoneen kesytys saavutti sen pisteen, että ompelin annettavaksi.
Mopo-kankaasta oli pakko tehdä jotain veljen vauvalle. Koska löydettyään tovi sitten unelmiensa kodin peltonäköalalla, ostivat he "kauppakassikseen" punaisen Pappa-Tunturin. Toki ommeltavan oli ehdottomasti oltava helppoa ja mukavuusalueellani. Ehdottomasti ei body.

Nelisen vuotta valmiiksi leikattuna, ompelua odottanut, ruokaliina valmistui vihdoin. Aikomuksenani on ollut tehdä tämä Pienimmälle, mutta enpä sitten vain saanut ommeltua ajoissa. Ja päätyy nyt myös veljen vauvalle.

torstai 3. syyskuuta 2015

Yhden yön aikana tuli syksy. T-paita vaihtuu pipoon. Illalla viileä odottaa kotona. On sytytettävä tuli leivinuuniin. Silti aamulla peiton alta noustessa on etsittävä villasukat jalkaan.
Tekee mieli käpertyä kotiin. Kutomaan.
Ihana syksy. Pimeät yöt, viileät ilmat, kellastuva vihreä. Odotus sateen ropinasta peltikattoon.
Ja kuitenkin pieni haikeus. Pelko, jaksanko kesään asti.

tiistai 1. syyskuuta 2015

 
 



Rentouttavaa rynnätä työ- ja päiväkotipäivän jälkeen rannalle onkimaan. (Rentouttavaa, kun on ensin päästy perille ja asetuttu aloilleen. Hetken ehdin siis ensin ajatella, että olipas taas hyvä idea. Mutta oli se, hyvä idea.)
Istua tuijottamassa kohoa. Rauhoittua.
Retken kruunasi tietenkin pieni saalis kotiin vietäväksi kissalle.

perjantai 28. elokuuta 2015


Pienemmälle taas perus T-paita.
Mutta Pienimmän paidan tyttömäisten poimutettujen hihansuiden ja pyöriöiden kanssa poistuin omalta mukavuusalueeltani.

 
Kaunis, lämmin, hieman syksyinen päivä.
Istutin krysanteemeja. Siivosin pihaa. Ensimmäisen kerran ajattelin, että voisin järjestellä kukkamaitakin mieluisimmaksi. Ovat siis olleet koko kesän lähes täysin oman onnensa nojassa. Nähtäväksi jää riittääkö innostusta tuumasta toimeen.
Pienten kanssa pitkästä aikaa metsässäkin. Kivimontulta punaiselle kalliolle. Pitäisi useammin.

torstai 27. elokuuta 2015

 
Parin viikon tauon jälkeen tartuin taas puikkoihin.
Edelleen harmaata ja raitoja.
Lankalaatikossa olisi ollut kerä poikineen, mutta järjen ääntä kuuntelematta ostin uutta. Pari muutakin kerää katsoi kaupan hyllystä niin vetoavasti, että kiikutin nekin kotiin :O

tiistai 25. elokuuta 2015

Ennustavat sateita.
Ehkä tulee sopiva päivä siivota koti.
Mutta vielä tänään olimme koko illan ulkona.
Leikattiin nurmikko. Kärrättiin polttopuut liiteriin suojaan. Purettiin teltta. Seinustalla auringossa kuivuneet sipulitkin kannoin sisälle.
Hymyilytti. Valmistautumisemme vedenpaisumukseen.

perjantai 21. elokuuta 2015

Kukaan ei ole korjannut auton ilmastointia.
Aikaa varaamatta vain yksi pieni pääsi hiustenleikkuuseen kaupungissa.
Väsyttää.
Ja koti on kuin räjähdyksen jäljiltä.
Miehellä ympäripyöreä työpäivä.
 
Sattumalta törmäsin kaupungissa opiskelutoveriin kymmenen vuoden takaa. Ovat suunnitelleet tapaamista.
Sain ämpärillisen mustikoita.

torstai 20. elokuuta 2015


Tällä viikolla. Joka päivä työ- ja päiväkotipäivän jälkeen pienet ovat pyytäneet uimaan. Mutta ilta ruuanlaittoineen on lyhyt.
Huomenna on vapaapäivä. Yksi vapaa kahden kuuden päivän työputken välissä. Ja tänään ylitöiksi venyneen työpäivän jälkeen suuntasin pienten ja mummun kanssa mummun ja tuffan mökille. Uimaan. Nauttimaan kauniista illasta. Rentoutumaan.
 
Loman jälkeinen arki tuntuu raskaalta. Oma epäsäännöllinen vuorotyö ja miehen pitkät työpäivät. Ollapa edes jotenkin säännölliset tai tavalliset työajat. Edes toisella.

maanantai 17. elokuuta 2015

Maanantai. Kun jokaisen perheenjäsenen kesälomat on ohi.
Miten voi heti väsyttää näin kovasti? Tuntua, ettei sitä taas ehdi tehdä muuta kuin käydä töissä.
Ja vasta huomenna kuljetan pieniä päiväkotiinkin. Miksi se aina tauon jälkeen tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta suoritukselta?
(Olenko pienten 5 viikon loman aikana pessyt heidän kura- ja sadevaatteensa? Miksei mieleeni ole tullut tarkistaa päiväkotireppujen kuntoa ennen kuin yhdestä rikkoutuu vetoketju ja toisen pohjaan ilmestyy reikä? Miksi edellä mainittu tapahtuu juuri tänään?)

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Huomenna alkaa arki. Mies palaa lomalta töihin. Pieni aloittaa esikoulun. Pienempi ja Pienin ovat vielä huomisen kotona mummun ja tuffan kanssa.
Mutta silti nautitaan kesäisistä keleistä ja lämmöstä. Kirmataan pitkin pihaa. Herkutellaan oman pihan marjoilla, myöhemmin omenillakin. Ei ehditä huomata sisälle kulkeutunutta hiekkaa.
Viimeisen lomapäivän vuoksi iltapalalla lettuja.

sunnuntai 9. elokuuta 2015


Kesälomalla.
Olen keskittynyt kuluvaan hetkeen. Ollut paljon pienten kanssa.
On ollut hyvä loma.
Huomista työpäivää en ole vielä viitsinyt sen enempää ajatella.
Mies ja pienet jatkavat lomailua vielä viikon.

torstai 6. elokuuta 2015

 
Saatuani kiiruisemmat työt kudottua oli aika tehdä Miehen jalkaan sopivat jämälankaraitasukat valmiiksi. Tarkemmalla suunnittelulla olisin välttynyt uuden harmaan lankakerän ostamiselta. Mutta harmaata lankaa on kyllä aina hyvä olla kotona jemmassa.

keskiviikko 5. elokuuta 2015


Loman loppumetreillä. Nautitaan. Lämpimistä kesäpäivistä. Ja postin tuomista kauniista kankaista.

sunnuntai 2. elokuuta 2015


Oli ommeltava tytöille pikkuhousuja. Koska kotoa ei löytynyt kangasta isompaan ompelemiseen. Ja koska pitävät äidin tekemiä parempina kuin kaupasta ostettuja. Koska huomaan ompelukoneenkesytyksessä jämähtäneeni tuttuun ja turvalliseen. Nopeaan ja yksinkertaiseen ompelemiseen. Pikkuhousuihin ja t-paitoihin.
 
Turkoosikukalliset ja HelloKityt Pienelle, joka on äärimmäisen tarkka vaatteista ja niiden väristä. Kalakuviolliset Pienimmälle, joka toisinaan kulkee prinsessamekko hulmuten helmet kaulassa, mutta yhtä lailla löytää poikien osastolta mieluista vaatetta.
 
Alkavalla viikolla odotan postin tuovan jokusen paketin lisää ommeltavaa.

Lapsuuden kesät tuoksuivat apilalle.
Vihdoinkin aurinkoinen aamu.
Eilen jo teki mieli alkaa purnata ilmoista. Sateesta ja kylmästä. Tuulipuku ei riittänyt, olisi tarvinnut piponkin.
Tänään taas sadekelikin olisi kelvannut. Olisi rymsteerattu ja ommeltu.
Ilmassa on jo syksyä.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Teimme sään epävarmuuteen sopivan kesälomareissun. Josta pienet ovat puhuneet ainakin viime syksystä asti.
Laivaristeily.
Ja riemuissaanhan pienet olivat. Kun sai kiivetä tikapuita yläsänkyyn. Ja sukellella pallomeressä. Ihmetellä laivan suuruutta. Pienimmän mieleen ei tullut, että laivassa voisi olla kauppakin. Hyvin päättäväisesti kauppaan menosta puhuttaessa totesi, että äiti voisi mennä yksin.
Mutta pienet olisivat halunneet olla laivassa ainakin kaksi yötä.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Kaksi päivää sadetta. Harmaata ja sadetta.
Yhteisen kesäloman alku.
Löysin kirjastosta Heli Laaksosen uusimman. Edes lukiessa hyvä mieli.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

 
Vauvalahja veljen perheelle valmistui.
Raitoja edelleen nyt peitossa. Ja pupu, jonka kestävyyttä pienet ovat testailleet koko valmistumisprosessin ajan.

torstai 23. heinäkuuta 2015


Illalla hetkellinen auringonpilkahdus.
Harmaa sadepäivä. Rakennettiin legoista ravintola. Poikkeuksellisen paljon piirrettyjen katsomista. Kaatosateiden välissä pyöräillen kylän sekatavarakauppaan. Onneksi löytyi vanua. Iltapalaleipien päälle paistettua kananmunaa.

tiistai 21. heinäkuuta 2015


Yhtenä päivänä yksinäisyys. Lasten kanssa kotona oleminen tekemättä mitään. Puristaa rintaa. Onneksi tulee aina parempiakin päiviä.
 
Tänään sellainen parempi päivä. Kirjaston hyllyjen välissä hyvä olla. Tekisi mieli lukea ja ommella. Mutta ensin on kudottava loppuun. Kiiruusti, jotta pääsee katsomaan suvun tuoreinta, veljen esikoista.
 
Pienet pyytävät saada leikkiä pihassa seisovassa autossa. Matkustavat muun muassa Ranskaan. Annan luvan. Muistan saman leikin omasta lapsuudestani.
 
Pieni halaa monta kertaa päivässä. Sanoo, että on kiva olla yhdessä kotona. Sitä minäkin toivon. Kunpa loma ei loppuisi. Kunpa voisin aina olla pienten kanssa kotona.
 
Sisko perheineen ajaa kaupungista mummun ja tuffan mökille. Onneksi lomaileva serkku on leikkikavereita vailla. Minun on ollut taas ikävä siskoa. Lupasimme viedä saunomaan ja uimaan mennessämme matoja.

torstai 16. heinäkuuta 2015

 
Puoli-ilmainen terassikaluste.
Pelastin meille poltettavaksi tuodun puusängyn. Maalasin valkoiseksi. Ostin patjan ja tyynyjä. Ja ompelin tyynyihin pääliset.
 
Aluksi ajattelin ommella tyynynpääliset ilman vetoketjuja. Mutta muutin nopeasti mieleni. Lopputulos on paljon siistimpi, peseminen onnistuu helpommin, eikä ompelukaan hankalaa ollut. Mitä nyt ensin puoli päivää etsin ja ihmettelin vetoketjupaininjalkaa. Ja alkumetreillä katkesi muutama neula. Loppu sitten jo sujuikin.
 
Haaveilin terassille rottinkisohvaa. Mutta pienen budjetin ratkaisusta (eli tuo tekemäni "sohva", vanha ruokapöytä, mummun ja tuffan muuton yhteydessä meille jääneet pari tuolia ja jakkaraa sekä autotalliimme säilytykseen tuotu vanha keinutuoli) tuli erittäin mieluinen. Tämä kalustus sopii meille paremmin. Ei tee enää mieli rottinkisohvaa.
 
Mutta tyynynpäälisiä ommellessa alkoi tehdä mieli ommella enemmänkin. Ensi hätään toteutin pari pienten toivetta kankaanlopuista. Barbin sänkyyn patja päälisineen. Ja muutama peitto.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Ihailen pienten vaatimattomuutta. Että ovat onnellisia pienistä arkisista asioista.
 
Täydelliseen kesään riittää: Että ulkona tarkenee kesävaatteissa. Että saa kulkea paljain jaloin, ilman kenkiä. Että pääsee uimaan. Ja on jäätelöä. Että äidillä ja isällä on lomaa töistä. Bonuksena pieni kesälomareissu, mitä odottaa.
 
Tämän päivän kohokohta oli, kun saivat maksaa kaupassa ostoksensa itse.
 
Pyrin samaan. Ja onnistunkin.
 
Haaveilemani rentouttava, hyvä kesäloma vaikuttaisi toteutuvan.
Kaksi päivää kotona lasten kanssa. Sopii minulle, tuntuu hyvältä. Saa haaveilemaan kotiäitiydestä.