maanantai 30. joulukuuta 2013

Tänä vuonna olen kutonut 2111 grammaa.
10 paria sukkia, 6 paria lapasia. Kaulahuiveja ja kirjoihin kansia. Tiskirättejä.
Ja virkannut matonkudetta vajaa kolme ja puoli kiloa.
Koreiksi ja keinutuolinmatoksi.

Muutimme takaisin maalle.
Ja opettelimme uutta, kotiäiditöntä, arkea.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Poikkesin periaatteistani ja puikoilla on ollut jopa neljä keskeneräistä työtä samanaikaisesti. Valmista kumminkin tuli.
 
 
Huivit pienemmille. Valkoinen Pienimmälle ja raidallinen Pienemmälle.


Vihdoinkin peukalokiilalliset vanttuut itselle.

 
Ja ryppyvarsisukat itselleni tietenkin. Villasukkiahan ei koskaan voi olla liikaa, kun nyt ensin saisi edes tarpeeksi.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulumieleni löytyi taas.
Olen siivonnut sopivasti. Ja kuunnellut jouluradiota.
Kuusi on koristeltu.
Ja alkuyöstä paketoin lahjoja.

Rauhallista Joulua.

lauantai 21. joulukuuta 2013

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulu on jo ihan nurkan takana. Siihen se on hiipinyt huomaamatta. Tokihan valmisteluja on vähän tullut tehtyä. Mutta odottaa en ole ehtinyt. Välillä koko joulu tuntuu kovin kaukaiselta. Sateen ropistessa peltikattoon.
 
Toivon, että vielä tuntisin sen kutkuttavan odotuksen. Rauhallisen ja tunnelmallisen. Lasten ilon täyttämän joulun.
Pelkään, ettei päiviä nopeasti vaihtava arki hellitä jouluksikaan. Jouluviikollakin aatto lienee ainoa päivä, jolloin sekä minä että mies olemme vapaalla.

torstai 5. joulukuuta 2013


Perinteinen kaulahuivi Pienelle.
Pienen silmät loistivat innostuksesta, vaikka huivi oli vasta aluillaan.
Luonnollisesti pienemmätkin haluavat omat huivit.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Lähestyvä joulu sai aikaan kutomisstressin. Se häiritsee keskittymistäni. Saa aloittamaan liian monta käsityötä samanaikaisesti. Ja estää töiden edistymisen.
Kaikki sai alkunsa kirjastosta, jossa olin lainaamassa lasten kanssa jouluisia satuja. Sillä reissulla silmiini osui kirja, jossa on neuleohjeita nukelle. Ja kotiinhan tuonkin kirjan kannoin.
Sitten olisinkin halunnut kääriä joulupaperiin tyttöjen nukeille mekot, peitot, sukat, villatakit, pipot ja huivit.
Itselleni en ole vielä tänäkään talvena ehtinyt kutoa lapasia. Ja Pieni pyysi taas kaulahuivia itselleen. (Jo viime talvena lupasin, että voisin joskus sellaisen hänelle kutoa.)
 
Päätin palata alkuperäiseen suunnitelmaani. Joululahjaksi kudon ystävälle lapaset.
Mutta ensin teen kaulahuivin Pienelle.
Näin saan jotain aikaiseksikin.
Nukeille voin kutoa myöhemmin ihan muuten vaan. Tai seuraavaksi jouluksi.

torstai 28. marraskuuta 2013

Kop, kop! Joulu oveen kolkuttaa.
Kop, kop! Joko sisään tulla saa?
Ei ihan vielä, kun siivoamatta
on koti ja piparit leipomatta.
 
Kop, kop! Joulu oveen kolkuttaa.
Kop, kop! Joko sisään tulla saa?
Ei ihan vielä: nyt illat häärin,
kun lahjoja teen ja paperiin käärin.
 
(2. ja 3. säe Tuula Korolaisen runosta Joulu oveen kolkuttaa)

Huomenna on joulunavaus kylällä. Kotona olemme valmistautuneet pikkujouluun. Ensimmäiset piparit on leivottu. Äitini kätköistä löytyneestä vanhasta joululiinasta ompelin keittiöön verhon.
Lapset ovat innoissaan. Ja malttamattomia.
Minä meinaan stressata. Kunnes vilkaisen kalenteria, suunnittelen ja huomaan, että hyvinhän tässä vielä ehtii. Rauhoitun.
Mutta keskeneräisiä käsitöitä on jo kolme. Joista yksi odottaa lopullista purkutuomiota. Ja loput selitän sillä, että toista pitää kutoa salassa pieniltä.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Minun epäsäännöllinen kolmivuorotyö. Töitä tehdään vuoden jokaisena päivänä, kaikkina vuorokauden tunteina, arkena ja pyhänä. Miehen epäsäännölliset työajat. Pitkiä työpäiviä, joiden päättymisajankohtaa ei ennalta tarkkaan tiedä. Kolme pientä lasta. Ja koira.
Siitä koostuu meidän arki.
Josta emme selviäisi ilman lasten isovanhempia (ja muita läheisiä).
Mummu ja tuffa auttavat lasten hoidossa.
Appiukko käy ulkoiluttamassa koiran sellaisina aamuina, kun joutuisin tekemään sen yksin lasten kanssa aamulla kello kuusi.
 
Mikään kiitos ei tunnu riittävältä.

Apelle tein huovutetut lapaset.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Suuressa kaupungissa. Erilaista kaunista.
 
Käsityömessuilta ostin hahtuvaa. Ja kaupungista löysin myös keltaiset lakanat kevääksi. Vaikka vielä odotellaan talven pakkasia ja lunta.
 
Ihana reissu.
Mutta kaupungista kotiinpäin, maalle, on aina helpottavaa lähteä.
 
Kotimatkalla auto perässämme ajoi takapuskurissa kiinni. Liian lähellä takapenkillä nukkuvia pieniäni. Ärsytti. Kun ei ohikaan tahtonut ajaa.
Radiossa soi laulu, jota muistan vanhempieni kuunnelleen lapsuudessani.
 
Näin tähdenlennon.

perjantai 15. marraskuuta 2013


Kolme koria. Työpaikalla pidettäviin joulumyyjäisiin.
Myyjäisten tuotto käytetään asukkaiden hyväksi.


Ja yksi kori viemisiksi siskolle perheineen uuteen kotiin.

Näiden jälkeen on ihana kutoa. Ohuilla puikoilla.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Ainoa vapaapäiväni tällä viikolla.
Toistaiseksi en ole saanut aikaiseksi mitään.
Pitäisi siivota (kuten aina vapaapäivänä). Innostus on niin perusteellinen, että pitäisi saada vaihtaa samalla järjestystä. Mieluiten joka huoneessa. (Äkkiseltään arvioituna olohuone on ainoa, missä tavarat mahtuisivat toisinkin.)
Mutta mies on illan pois kotoa. Ja Pienin on kuumeessa.
Ehkä tänään en tee mitään.

tiistai 5. marraskuuta 2013


Tähän malliin en ihastunut ensisilmäyksellä. Mutta aika pian muutin mieleni. Ja paksut sukat oli ehdottamasti saatava lämmittämään viluisia varpaitani. Kovin mieluisat niistä tulikin.
(Ohje: Kauneimmat käsityöt, Hiillos-sukat)

torstai 31. lokakuuta 2013

Haaveilen opettelevani olevani taitava ompelemaan ompelukoneella.
Nyt olen jo jokusen vuoden kerännyt kärsivällisyyttä harjoittelemista varten.
Epäilen olenko koskaan valmis harjoittelemaan, epäonnistumaan. (Kun eihän sitä harjoitteluun malta edes käyttää mitään ihania kankaita.)
 
Toista vuotta olen jemmannut Pienimmän vauva-ajan t-paitaa, josta halusin itselleni meikkipussukan.
Tänään posti toi valmiin pussukan. Kiitos handmade Hippu -blogin Emmille avusta.


 
Kuten näette, pussukka on ihana.

Ja vaikken itse pussukkaa ommellutkaan, opin ompelemisesta. Ainakin sen, ettei kangasvalintani ollut ihan tyypillisimpiä meikkipussukkaan. Lisäksi arvioin kankaan riittävyyden yläkanttiin. Mutta silti pussukka on juuri sopivan kokoinen. Sinne mahtuu kaikki säännöllisesti tarvitsemani meikit.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Viime vuodesta opin. Vaikka lapset ovat innokkaita askartelemaan. Joulukorttien askarteluun on varattava aikaa. Aloitimme tänään. Tänä vuonna kortteja askarrellaan koko perheen voimin. Miestä ei tarvinnut edes suostutella, kun kerroin ideasta, jonka toteuttamiseen hänenkin tulisi osallistua.
Jokunen lahjakin on jo ostettuna. Ja olin aloittamassa tekemään itsekin. Kudottuani, riistettyäni, kudottuani, riistettyäni, kudottuani ja taas riistettyäni annoin olla. Ehtinen vähän myöhemminkin.
Kyllä, pidän joulusta. Jouluaatto on vuoden ainoa päivä, jonka ehdottomasti haluaisin olla vapaalla töistä.
Kaikesta edellämainitsemastani huolimatta. En vielä halua kuulla yhtään joululaulua kaupassa. Tai nähdä jouluvaloja ihmisten pihoissa ja ikkunoissa. Ja minulle on aivan turha selitellä kaamos- tai tunnelmavaloista. Jouluvaloja mikä jouluvaloja! Ne kuuluvat jouluun. Eli joulukuun alusta loppiaiseen.

torstai 24. lokakuuta 2013

 
 
Ulkona on. Harmaata, kuraista ja tuulista. Syksyn ensimmäiset ankeat kelit.
Poltan kynttilöitä. Ja mies osti kukkia.
 
Tämän vuoden aikana olen kehitellyt mielessäni jokusen kriisin alun. Mutta aamulla peilistä katsoi tyytyväinen nainen. Ehkä tämä ei olekaan kriisin paikka. Jospa tämä onkin hetki, jolloin vihdoinkin on oppinut tuntemaan itsensä. Elämään itsensä kanssa. Rakastamaankin.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

 
Pienet vanttuut valmistuvat hetkessä.
Viime syksynä tein ensimmäiset peukalokiilalliset vanttuut. Rakastuin, koska pienenkin lapsen peukalo löysi helposti oman paikkansa.
Palautellessani mieleeni kiilan neulomista muistin, että minun piti neuloa itsellenikin tuollaiset jo viime talvena. Jos sitten täksi talveksi.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Arki tuntuu olevan haipakkaa.
Haluaisin enemmän aikaa. Lasten kanssa. Ja lankojen kanssa.
Kodin toivoisin úseammin olevan järjestyksessä ja puhdas.
 
Mutta kuitenkin arkeen mahtuu ihania asioita.
Pienten kanssa ulkoilu lapsuudenkotini lähimetsässä. Sinne menemme kaikki mielellämme. Pienet kiipeävät kalliolle ja kiville. Hyppäävät mättäältä toiselle. Juoksevat. Keräävät aarteita. Istun kaatuneen puun rungolla. Kuuntelen metsän hiljaisia ääniä. Seuraan pienten puuhailua. On hyvä olla.
 
(Nyt mikään aika ei taitaisi olla riittävästi lankojen kanssa. Niin paljon mieli tuottaa ideoita ja tarpeita. Jopa järkeviä tapoja käyttää langanloput, joiden keräämistä kuitenkin toistaiseksi jatkan muita ideoita toteuttaessani ja uusia lankoja ostaessani.)

tiistai 15. lokakuuta 2013

 
Vaihdoin puikot ja villan koukkuun ja bambuun. Pari uutta tiskirättiä puhkikuluneiden tilalle.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

lauantai 28. syyskuuta 2013

 
Kaunis lauantai. Koko perheen yhteinen vapaapäivä.
Siivosin vaatehuoneen. Pohdin talviulkoiluun hankittavia vaatteita ja kenkiä.
Pesin ja silitin pyykkiä.
Ulkoilin lasten kanssa ja lenkkeilin koiran kanssa.
Koko perhe yhdessä purimme vihonviimeisen peräkärryllisen tavaraa vanhasta kodista. Ne tarpeettomat tavarat, jotka oli tuotava pois vasta asunnon uusien omistajien tieltä.
Saunoimme ja söimme iltapalaksi uunivoileipiä.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Vihdoinkin oikea syksy.
On ollut niin monta harmaata sadepäivää. Että tänään työpäivän jälkeen ryntäsin heti lasten kanssa aurinkoon ulkoilemaan. Auringosta huolimatta ulos saa pukea jo kunnolla päälle.
Ulkoilun jälkeen linnottauduin sohvan nurkkaan katselemaan Strömsötä.

Taas olemme saaneet huomata, että asioilla on tapana järjestyä.
Tällä kertaa ihan viime tipassa.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Ei minulla kaupunkiin ole ikävä.
Mutta kotiin.
Ja kotona haluaisin vieläkin lapseni itse hoitaa.

Tänään ampiaiset olivat valloittaneet kotimme.
Taas myyminen viivästyy.
Jostain pitää löytää aikaa yläkerran sisäkaton uusimiseenkin.

maanantai 9. syyskuuta 2013




Siellä mummun ja tuffan mökillä vietimme pari yötä.
Ensin kahdestaan miehen kanssa, kun mummu ja tuffa tarjoutuivat hoitamaan lapsia.
Kävin soutelemassa. Edellisestä kerrastani airojen jatkeena olikin yli kymmenen vuotta.
Luultavasti viimeisen kerran tänä vuonna kastauduin meressä.
Yöllä kirkas tähtitaivas.
Oli rentouttavaa, kaunista ja niin ihanaa, että palasimme toiseksi yöksi lasten kanssa.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Eilen siivosin kodin.
Aamulla pääsin valvomasta ja vasta ensi viikon puolivälissä on seuraava työpäivä. Eikä tiedossa ole kuin pyykin pesua ja silittämistä. Minulle mieluisin kotityö.
Rentouttavaa ajatella, että on aikaa tehdä mitä huvittaa. Ja ulkonakin on melkein kesä.
Mummun ja tuffan mökille tekisi vielä mieli. Mutta toisaalta haluaisin olla vain kotona. Ilman suunnitelmia ja ohjelmaa. Ehkä vähän pitkästyäkin.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Hämmästelen lasten kehitystä.
Pienin on loppukesän aikana oppinut huimasti uusia sanoja. Paljon aikaisemmin kuin sisaruksensa. Ja nyt puhuu jo kahden sanan lauseilla.
Pieni oppi ajamaan ilman apupyöriä. Vasta viikko sitten hän oli kovin haluton edes harjoittelemaan.
 
Tuntuu hyvältä aloittaa uusi viikko.
Tämän illan vietimme koko perhe yhdessä ulkoillen.
Lasten käytyä nukkumaan sain siivottua tavaratkin taas omille paikoilleen. Puhtaat pyykit kuivuvat narulla.

perjantai 23. elokuuta 2013

 
Kauniita, syksyisiä päiviä.
Elän taas harhassa, jossa kuvittelen ulkopuolisen siivoojan tehneen oharit. Ehkä taas joskus muistan, että täällä pitääkin siivota ihan itse.
Nurkissa pyörivästä hiekasta välittämättä riennämme ulos. Pieni opettelee ajamaan ilman apupyöriä. Parhaimmillaan pysyy pystyssä pihan reunasta toiseen. Ja horjahtaessaan osaa ottaa jalalla vastaan.
Tällaisiin päiviin kuuluu ehdottomasti kaura-omenapaistos vanilijajäätelöllä.
Sisällä levitän lasten kanssa olohuoneen lattialle Barbi- ja Legoleikit. Kampaan ja letitän Barbin hiuksia ja rakennan Pienemmän valtavalle betonirekalle tallin Legoista.
Illalla Pieni on salaa hiipinyt sänkyymme nukkumaan. Löydän hänet nukkumasta sikeästi keskellä sänkyä. Nukke vieressä oman peittonsa alla ja Pienen villasukka päässä pipona.
Ja sitten karkaan tyttöjen kanssa saunomaan. Vaikka oikeasti sohvankulma ja keskeneräinen sukka tai tietokoneella selailu houkuttelisi melkein enemmän.

tiistai 20. elokuuta 2013


Täydellinen lanka Pienemmän sukkkiin. Ihanan värikkäät. Kunpa pojille olisi enemmän tarjolla vaatteitakin iloisissa väreissä.
Minä siis valmistaudun jo kylmiin ilmoihin. Syksyyn ja talveen.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

 
Ihastuin tähän malliin heti, kun muutamassa blogissa sukkia esiteltiin. Paljon myöhemmin, sattumalta, törmäsin ohjeeseenkin. Ja olihan sitä sitten omiakin varpaita lämmittämäään tehtävä Kalajoki-sukat.
Yksivärisistä langoista tämä vanhan puun, ladon seinän väri tuntui taas ainoalta sopivalta.

tiistai 6. elokuuta 2013


Yöt ovat jo pimeitä. Aamut ja illat kosteita. Kesän viimeisissä kauniissa ja lämpimissä päivissä on jo tuulahdus syksyä. Nautin näistä viimeisistä kesäpäivistä. Kuljetaan ulkona vähissä vaatteissa paljain jaloin ja käydään uimassa. Muistelen kesän ihania hetkiä. Ja toivon, että ensi kesänä kirmaamme jo omassa pihassa. Jossa on oma hiekkalaatikko ja leikkimökki.
Mutta silti odotan jo syksyä. Harmaata, kylmää, pimeää ja sadetta. Kotoilua.

maanantai 5. elokuuta 2013

Perheessämme kesälomaa viettäneet palasivat tänään töihin ja päivähoitoon. Ja minunkin työmatkani käy taas päiväkodin kautta.
Loman aikana luulin unohtaneeni, kuinka arki toimii. Kauhistelin, miten meillä enää mikään asia hoituu, kun molemmat aikuiset käyvät taas töissä. Mutta hyvinhän paluu arkeen sujui. Aamuisin on toki herättävä aikaisemmin.
Arkirytmi tuntui oikein hyvältä ja kotoisalta. Huomasin olevani hyvin toimelias ja sain yhden päivän aikana aikaiseksi ehkä enemmän kuin viimeisten neljän viikon aikana.

lauantai 3. elokuuta 2013

Päivä, jota toiset sanovat liian kuumaksi. Sellainen, jolloin minä tarkenen aamun ensimmäisen ja illan viimeisen koiran pissatuksen ilman pitkiä punttuja tai hihoja.
Tällaiset kauniit päivät pitää ehdottomasti saada elää maalla.
Olen ollut hiljainen ja unohtunut tuojottamaan kaunista luontoa. Ja ihania pieniäni. Nukkumassa. Herneitä syömässä. Paljaita, pieniä varpaita hiekassa. Iloista polskimista rantavedessä. Ja jäätelöä suupielissä.
Päivä, jossa on ollut paljon hyvää. Vaikka ilmeeni on ollut surullinen ja väsynyt.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Tänään Pieni lähti serkkunsa kanssa mummilaan yökylään. Ja Pienempi oli miehen ja tuffan kanssa merellä kalastamassa. Minä ja Pienin kahdestaan kotona. Siivosimme kodin. Höpsöttelimme. Ihana, onnellinen päivä.
Mutta ehdin myös surra vapaapäivien loppumista. Murehtia asuntomme myymistä. Kaivata kotiäitinä viettämiä vuosia. Ihmetellä, mihin aika rientää ja miksei siitä tunnu jäävän muistiini juuri mitään.

tiistai 30. heinäkuuta 2013



 
Meidän perheen kesäreissu anopin asuntoautolla kyläkauppaan, tivoliin ja eläinpuistoon. Mukavaa yhdessäoloa, riemunkiljahduksia ja naurua sekä ihania kokemuksia. Höystettynä matkapahoinvoinnilla, kolmella pienellä ikiliikkujalla pienessä asuntoautossa ja väsymyksellä sekä  aamuyön unettomilla tunneilla asuntoautossa sateen ropinaa kuunnellen muun perheen nukkuessa.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Aamulla kellon herättäessä olisin tahtonut vielä nukkua. Mutta jo aikaisin aamulla ulkona tuntui pitkästä aikaa syksyn sijaan kesältä.
Hellepäivä ja työpäiväni jälkeen pakkasimme nopeasti tavarat ja suuntasimme mökille. Niin harvassa ovat tällaiset kesäpäivät olleet, etten jaksanut nipottaa. Lapset saivat uimisten välissäkin pulikoida rantavedessä. Kastukoon vaatteetkin. Pääsivät uimaankin vielä, kun olisi pitänyt jo alkaa iltapalalle.
Töissä on ollut raskas viikko, mutta huomisen työvuorojen jälkeen minäkin saan olla viikon vapaalla viimeisiä lomapäiviään viettävän miehen ja lasten kanssa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kummipoika kastettiin tänään.
Uskomattoman ihanassa, vanhassa rintamamiestalossa. Jossa suojaisa, rauhallinen, kaunis piha ulkosaunoineen.
Tuoksuttelin vauvaa. Kiikuttelin sylissäni uneen.
Juhlien päätteeksi kannoin ainoat, uskollisesti ylioppilasjuhlistani asti palvelleet korkokenkäni loppuun asti käytettyinä roskikseen.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Virkkaan kudetta. Siitä tulee keinutuolin matto. Kauan meillä jo onkin kovalla tuolilla keinuteltu.

tiistai 16. heinäkuuta 2013


Mökillä. On helppo olla vain. Höpsötellä lasten kanssa. Nautiskella ja rentoutua.
Päiväunet nukuttiin yhdessä. Vuoteeksi levitetyllä sohvalla koko perhe. Vieri vieressä.
Pienten nukkuessa yöuntaan mies lähti kalaan. Istuin hämärtyvässä mökissä kutomassa. Radio soi hiljaa. Mies palasi mereltä juuri ennen tuulen yltymistä ja sadetta.
Aamu oli aurinkoinen. Mutta koivut olivat tiputtaneet nurmikolle keltaisia lehtiä.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Väsyttää. Tuntuu, etten saa aikaa riittämään. Työssäkäymiseen, kotitöiden hoitamiseen, lasten kanssa olemiseen. Ja lisäksi haluaisin ehtiä tehdä vähän käsitöitäkin. Kiukuttaa.
 
Työpäivän jälkeen auringossa takapihalla. Lakkaan pienten kanssa kynsiä. Omanikin kirkkaan pinkillä, vaikka tunnen itseni väriin liian vanhaksi.
Pienin kastelee sukkansa vesileikeissä. Märistä sukista kuuluu mukava läpsytys terassia vasten. Kudon muutaman kierroksen. Olen väsynyt. Ja onnellinen.
Iltalenkille lähdetään koko perhe. Minä ja pienet paljain jaloin.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Tänään oli ihana vapaapäivä kesälomaa viettävän miehen ja pienten kanssa.
Hissuksiin heräilimme lasten kantaessa sänkyymme leluja aloittaakseen päivän ensimmäiset leikit.
Kaupungissa pyörähdimme ostamassa vaatetta tuleviin juhliin. Tein myös pari loistavaa löytöä lapsille alennuksista.
Kaupoissa kiertelyn ja autossa istumisen jälkeen vietimme illan ulkona. Lämmin, aurinkoinen kesäilta. Rakensin pienten kanssa hiekkalinnaa ja leivoin hiekkakakkuja. Pieni halusi kävelylle lykäten nukkea tämän omissa vaunuissa. Pienempi lähti mukaan mukanaan pienet kottikärryt täynnä käpyjä. Minua hymyilytti nuo ihanat pienet ja niiden touhut. Ja kesä, sen kauneus.
Olen pakahtua onnesta ja kiitollisuudesta. Tällaisia kiireettömiä, yhdessä vietettyjä päiviä toivon paljon lisää.
 

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Yllätin tänään itseni. Kun innostuin työpäivän jälkeen, väsyneenä, mattopyykille.
Kesäkuun alusta asti olen puhunut miehelle mattojen pesemisestä. Lähinnä miettinyt pestäänkö itse vai turvaudutaanko pesulaan. Juhannuksena kaikki matot olivat edelleen pesemättä ja ajattelin, että kai ne pesulassa pestään. Sitten joskus.
Viikonloppuna, potan kaatumisen vuoksi, olohuoneen mattokin oli rullattava pois pesua odottamaan. Aloin taas haaveilla puhtaista matoista.
Pidän mattojen pesemisestä. Auringossa, meren rannalla, veneiden ajaessa ohi.
Mukaan otin vain pari mattoa, jotta illalla olisi aikaa olla lastenkin kanssa. Noin tunnin aikana pesemiseen ei ehdi edes väsyä.
Vielä kolme tai neljä samanlaista pesuretkeä ja kaikki meidän matot on pesty. Ei paha. (Mattojahan meillä ei ole paljoa ja puhtaat vaihdetaan vain jouluksi ja juhannukseksi tai myöhemmin kesällä.) Tunnen itseni voittajaksi. Koska säästämme pesulalaskun. Ja koska itse pestyt mäntysuovalle tuoksuvat matot tuntuvat puhtaimmilta kuin pesulassa pesetetyt.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Harvinaiset kaksi yhteistä vapaapäivää.  Mummun ja tuffan mökillä.
 
Muun perheen nukkuessa päiväunia keinuttelin keinussa. Tuuli kahisi koivuissa. Laineet liplattelivat. Ja huomasin, etten ole aikoihin ehtinyt kuunnella pikkulintujen laulua.
Iltapäivä ja ilta kului lasten uidessa ja saunoessa. Välillä vain grillattiin ja syötiin.
Radion soidessa hiljaa taustalla silitin Pienimmän hiuksia, hän puristi toisen käteni sormen nyrkkiinsä. Pienempi ja Pieni toisella puolellani. Kaikki samalla vuoteeksi levitetyllä sohvalla ikkunan alla. Lasten nukahtaessa katselin vastarannelle paistavaa ilta-aurinkoa.
 
Heti aamupalan jälkeen lämmitin saunan. Mökin saunaa parempaa en tiedä. Olisin voinut saunoa ja uida loputtomiin.
Soutuveneellä kävimme koko perhe mato-ongella. Saimme neljä ahventa.
 
Kotiin en olisi halunnut lähteä.
Miehen kesäloman aikana yritämme päästä uudelleen. Toivoisin, että kahdeksikin yöksi.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Ukkossadepäivä.
Hyvällä omallatunnolla ollaan oltu paljon sisällä. Leikitty, luettu satuja ja olen minä tehnyt kotitöitäkin.
Satéen tauotessa Pieni hyppi vesilätäköihin hellemekossa kumisaappaat jalassa.
Isommat pienet jäivät testaamaan naapurin serkun uutta trampoliinia pyöräillessäni Pienimmän kanssa kaupalle. Ostin mansikoita ja herneitä.
Illalla paistoin korkean pinon lettuja.

torstai 20. kesäkuuta 2013

Tämä päivä yllätti. Positiivisesti.
Sain taas tehtyä kasautuneet kotityöt.
Ja lasten kanssa kävin kylällä vierailleessa pomppulinnassa ja possujunassa.
 
Viime tipassa löytyi hyvä juhannusfiiliskin.
Vaikkei ole puhtaista matoista tai muutoinkaan perusteellisesta siivouksesta tietoakaan. Mutta siivottu nyt kumminkin on. Ja ruokaa ja herkkuja kaappiin kannettu varmaan liikaakin.
Minä olen koko loppuviikon töissä. Ja mieskin vielä huomenna.
Mutta kesä ja juhannus se on silti.
 

tiistai 18. kesäkuuta 2013


Tuffan kanssa hänen paatillaan ajelulla.
"Äiti, liikkuuko tuo saari?", kysyi Pieni.
Pienimmän käsi ylettyi juuri ja juuri viemään keksin suuhun paksut pelastusliivit päällään.
Aavistuksen turhan kylmä tuuli. Mutta kaunista ja rentouttavaa.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Pitkän tauon jälkeen alkoi sormia syyhyttää. Sitten menikin toista viikkoa keksiä, mitä tekisi.
Aloitin kesä(villa)sukilla.
Alkuun päästyäni ideoita on kertynyt jo monta jonoon.


lauantai 1. kesäkuuta 2013

Perillä sanon miehelle, että kesällä alue on kaunis. Pienin katselee hämmästyneenä ympärilleen nostaessani hänet autosta syliini. Yllätyn, että Pieninkin tunnistaa ja muistaa. Sisällä tuoksuu kodilta. On kaunista.
Ensimmäisen kerran muutto maalle tuntuu haikealta.
 
Illalla vuokrakodissa poskelleni vierähtää kyynel. Ikävä omaan kotiin, jota ehdimme vuosien aikana remontoida mieleiseksemme. Siellä on meidän  kaikki ihanat muistot. Toimiva arki ja rutiinit.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Olen ylpeä itsestäni. Rennosta suhtautumisestani tekemättömiin kotitöihin.
Sain minä aamupäivällä vähän jotain tehtyäkin. Mutta iltapäivällä pakkasimme auton ja suuntasimme taas mökille.
Pieni ukkoskuuro. Miehen saama ahven iltapalaksi päiväpeiton alla nukkuvalle kissalle Saunottiin ja minä heitin talviturkkinikin.
Kotimatkalla lapset nukahtivat autoon.
Ei kotityöt mihinkään katoa. Tärkeämpää on yhdessä vietetyt ihanat hetket. Pikkuhiljaa etenevät kotityötkin.

torstai 30. toukokuuta 2013

Uusi arki.
Liian vähän aikaa ja tarmoa huolehtia kotitöistä. Lapset protestoivat erityisesti nukkumaanmenoaikaan. Liian paljon väsymystä. Ärtyneisyyttä.
Ikävä vanhaa arkea.
 
Tänään, kotitöistä ja mukavimmistakin tekemättömistä hommista huolimatta, lähdimme koko perhe retkelle. Päädyimme mummun ja tuffan mökille. Paistoimme makkaraa. Laineet liplattivat ja joutsenet lauloivat. Kauempana meni moottorivene. Mies ja Pienempi saivat hauen.
Kotiin palasi tyytyväinen perhe. Ja tarmokkaampi minä. Kotitöitä on mukavampi tehdä, kun on hyvä mieli.
 
 


tiistai 28. toukokuuta 2013

Kaupunkivuosien jälkeen.
Minua häiritsee pienessä maalaiskylässä se, että kaikki tuntevat toisensa. Tuntuvat tietävän meidänkin asiat paremmin kuin itse tiedämme.
Kaipaan ulkoilua ilman mustanaan ympärillä iniseviä hyttysiä ja ihon punaisille paukuroille syöviä mäkäräisiä.
Järkytyin, kun huomasin koko kylässä myytävien suihkusaippuavalikoimien suppeuden. Eikä niistä parista vaihtoehdosta yksikään miellyttänyt minua.
 
Muutettuamme maalle.
Huomasin rauhallisella alueella sijainneen kaupunkiasuntomme ympäristön meluisuuden. Toivon, etten turru tähän maalaishiljaisuuteen vaan vuosienkin jälkeen kuulen sen.
Hiljaisuuden lisäksi olen hämmästellyt. Ja nauttinut. Kaikkialla olevasta luonnosta ja sen tuoksuista. Kauneudesta. Rauhallisuudesta. Jalkojen alla rapisevasta soratiestä. Käen kukunnasta.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Mies lähti lasten kanssa yökylään mummilaan. Iltavuoron jälkeen hiljainen koti. Mahdollisuus tehdä ihan, mitä itse haluan.
Nyt saisi ihan rauhassa siivota, leipoa ja tehdä kaikki muutkin kotityöt. Mutta haluan myös nauttia yksinolosta. Olla tekemättä mitään. Lukea kirjaa peiton alla ja nukkua pitkään.
Kotiin päästyäni napsautin saunan päälle. Järjestelin siellä täällä lojuvat tavarat omille paikoillen niin, että aamulla voisi helposti ja nopeasti imuroida ja luututa. Saunassa paniikki ajankäytöstä hellitti.
Aamuvirkkuna katsoin kelloa jo viideltä. Seitsemän jälkeen pitkään nukkuminen sai riittää. Aloitin aamun siivoamalla kodin loppuun. Ja sittenhän minulla olikin koko päivä aikaa nauttia yksinolosta. Tehdä, mitä haluan. Leipoa, lukea kirjaa, käydä kylällä kaupassa, lakata varpaankynnet...

perjantai 17. toukokuuta 2013

Koti olisi pitänyt siivota. Mutta uhrata nyt yksittäinen vapaapäivä siivoamiselle, kun ulkona on kesä. Niin upea päivä, ettei sisällä viitsi olla laisinkaan.
Meren rannalla, mummun ja tuffan mökillä, nautimme auringosta ja lämmöstä. Unohdin kotona odottavan kaaoksen. Sinne olisin voinut unohtua itsekin koko kesäksi.

torstai 16. toukokuuta 2013

Muuton aiheuttama nettikatkos tuli vähän viiveellä. Mutta olikin sitten pitkä.
Nyt toiminee taas.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kaksi työ- ja päivähoitopäivää.
Viikonloppu vapaata. Kauniita aurinkoisia päiviä. Lunta on enää vain jossain. Aamulenkillä linnut visertävät. Päivällä kiljuvat lokit.
Launatai meni palautuessa kahdesta ensimmäisestä kotiäidittömästä päivästä. Omaa väsymystäni selittänee osaltaan aivan kaamea flunssa.
Ei tämä helppoa ole. En niin kuvitellutkaan.
 

torstai 18. huhtikuuta 2013

Ulkona on syksy. Vettä on satanut kaatamalla. Ja tuuli riepottaa postilaatikkomme kantta.
Olen yllättynyt, kuinka hyvä täällä on olla. Että tuntui heti kodilta. Vaikka pelkäsin kaupunkilaistuneeni. Että yhtään en ole kaivannut. Tai ikävöinyt.
Pois en enää lähde.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Olen rakastunut. Uuden kotimme pohjaratkaisuun ja valoisuuteen. Makuuhuoneemme tapettiin. Ja kylpyhuoneen lattialaattaan, josta tulee mieleen oma lapsuus.
Olen huomannut. Yksikerroksisen asunnon käytännöllisyyden pienten lasten kanssa.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Pätkissä nukkumani kolmen tunnin yöunien jälkeen. Tulimme uuteen kotiin koko perhe. Paljon oli vielä muuttolaatikoita purettavana.
Pieni alkoi jo tavaroita pakatessani kitistä, että on ihan tyhmää, kun kukaan ei ehdi leikkiä. Ja toiveikkaana hän tänään kysyi, mitä kivaa voisimme tehdä. Kaksi päivää lapset olivat mummulassa, meitä vanhempia näkivät aika vähän.
Ja tuona hetkenä kyyneleet olivat lähellä. Olisin halunnut nyyhkyttää miehen kainalossa. Pyytää, että hän vie minut takaisin kotiin. Pois tästä oudosta asunnosta, jossa tavaramme on sikin sokin.

Nyt illalla. Tuntuu jo paremmalta. Huomenna saan loputkin tavarat paikoilleen. Matot lattiaan. Ja teen lasten kanssa jotain kivaa.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen yö. Nukuttiin miehen kanssa olohuoneen lattialle levitetyllä patjalla. Malttamattomina jo ennen muuttoa. Onnellisina ensiasunnonomistajina.
Viimeinen yö. Vain sängyt, jääkaapin sisältö ja hammasharjat ovat pakkaamatta. Rinnasta puristaa. Tuntuu haikealta.
Kaikki on valmiina nostettavaksi aamulla auton kyytiin. Pienempi (joka herää aina ensimmäisenä) varmisti nukkumaan mennessää, että hänet varmasti herätetään mukaan.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Niin se oli suunniteltukin, että pääsiäinen vietetään vielä ihan rauhassa. Vasta muutama päivä sitten löysimme uuden asunnonkin.
Ja nyt me sitten muutetaan. Maalle. Pakkaaminen on aloitettu kovalla tohinalla. Ja koti tuntuu olevan heti ihan vinksin vonksin.
Minua lohduttaa ulkona kuivuneet pyykit. Edes jotain puhdasta ja raikasta.
 
Eikä tämä tästä ihan heti rauhoitu. Jotenkuten selvittyämme muutosta minä menen oikeisiin töihin. Lapset aloittavat päivähoidossa.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Vuosi sitten pääsiäisenä opin syömään ahmin mämmiä.
Tänä vuonna huomasin odottavani pääsiäisen koristeita. Vihreä ruoho. Värikkäät pajunoksat. Keltaiset tiput. Enää en jäänyt vain haaveilemaan pihaa koristavasta narsissistakaa, vaikka sisälle se on iltaisin muistettava nostaa kovien yöpakkasten vuoksi.
Kevään värit. Pidennetty viikonloppu. Suklaamunia lapsille muniva kukko.

Mummulassa pienin löysi kipollisen pieniä suklaamunia. Salaa irrotti paperin ja sujautti suklaan suuhunsa. Niin keskittyneenä, ettei huomannut jääneensä kiinni ja kameran ikuistavan tilanteen.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Kevään valo.
Herättää minut aamulla viiden-kuuden aikaan. Virkeänä.
Siivosin pölyt, sotkut ja sormenjäljet.
Vaihdoin eteiseen kevyemmän, värikkään maton.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Kun rohkeus ei riitä kieltäytä. Jäädä paikoilleen junnaamaan. Jos toista mahdollisuutta ei tulekaan? Kun myöntävä vastaus muuttaa koko elämän. Innostus hukkuu pelon alle. Järjestyykö kaikki?

torstai 28. helmikuuta 2013

Räystäistä tippuu vesi.
Vaihdoin kukkasille mullat. Ja ostin yhden uuden. Silmä kaipaa väriä. Mielessä kutkuttelee kevät. Mutta vielä aloitin yhdet villasukat.