torstai 31. lokakuuta 2013

Haaveilen opettelevani olevani taitava ompelemaan ompelukoneella.
Nyt olen jo jokusen vuoden kerännyt kärsivällisyyttä harjoittelemista varten.
Epäilen olenko koskaan valmis harjoittelemaan, epäonnistumaan. (Kun eihän sitä harjoitteluun malta edes käyttää mitään ihania kankaita.)
 
Toista vuotta olen jemmannut Pienimmän vauva-ajan t-paitaa, josta halusin itselleni meikkipussukan.
Tänään posti toi valmiin pussukan. Kiitos handmade Hippu -blogin Emmille avusta.


 
Kuten näette, pussukka on ihana.

Ja vaikken itse pussukkaa ommellutkaan, opin ompelemisesta. Ainakin sen, ettei kangasvalintani ollut ihan tyypillisimpiä meikkipussukkaan. Lisäksi arvioin kankaan riittävyyden yläkanttiin. Mutta silti pussukka on juuri sopivan kokoinen. Sinne mahtuu kaikki säännöllisesti tarvitsemani meikit.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Viime vuodesta opin. Vaikka lapset ovat innokkaita askartelemaan. Joulukorttien askarteluun on varattava aikaa. Aloitimme tänään. Tänä vuonna kortteja askarrellaan koko perheen voimin. Miestä ei tarvinnut edes suostutella, kun kerroin ideasta, jonka toteuttamiseen hänenkin tulisi osallistua.
Jokunen lahjakin on jo ostettuna. Ja olin aloittamassa tekemään itsekin. Kudottuani, riistettyäni, kudottuani, riistettyäni, kudottuani ja taas riistettyäni annoin olla. Ehtinen vähän myöhemminkin.
Kyllä, pidän joulusta. Jouluaatto on vuoden ainoa päivä, jonka ehdottomasti haluaisin olla vapaalla töistä.
Kaikesta edellämainitsemastani huolimatta. En vielä halua kuulla yhtään joululaulua kaupassa. Tai nähdä jouluvaloja ihmisten pihoissa ja ikkunoissa. Ja minulle on aivan turha selitellä kaamos- tai tunnelmavaloista. Jouluvaloja mikä jouluvaloja! Ne kuuluvat jouluun. Eli joulukuun alusta loppiaiseen.

torstai 24. lokakuuta 2013

 
 
Ulkona on. Harmaata, kuraista ja tuulista. Syksyn ensimmäiset ankeat kelit.
Poltan kynttilöitä. Ja mies osti kukkia.
 
Tämän vuoden aikana olen kehitellyt mielessäni jokusen kriisin alun. Mutta aamulla peilistä katsoi tyytyväinen nainen. Ehkä tämä ei olekaan kriisin paikka. Jospa tämä onkin hetki, jolloin vihdoinkin on oppinut tuntemaan itsensä. Elämään itsensä kanssa. Rakastamaankin.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

 
Pienet vanttuut valmistuvat hetkessä.
Viime syksynä tein ensimmäiset peukalokiilalliset vanttuut. Rakastuin, koska pienenkin lapsen peukalo löysi helposti oman paikkansa.
Palautellessani mieleeni kiilan neulomista muistin, että minun piti neuloa itsellenikin tuollaiset jo viime talvena. Jos sitten täksi talveksi.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Arki tuntuu olevan haipakkaa.
Haluaisin enemmän aikaa. Lasten kanssa. Ja lankojen kanssa.
Kodin toivoisin úseammin olevan järjestyksessä ja puhdas.
 
Mutta kuitenkin arkeen mahtuu ihania asioita.
Pienten kanssa ulkoilu lapsuudenkotini lähimetsässä. Sinne menemme kaikki mielellämme. Pienet kiipeävät kalliolle ja kiville. Hyppäävät mättäältä toiselle. Juoksevat. Keräävät aarteita. Istun kaatuneen puun rungolla. Kuuntelen metsän hiljaisia ääniä. Seuraan pienten puuhailua. On hyvä olla.
 
(Nyt mikään aika ei taitaisi olla riittävästi lankojen kanssa. Niin paljon mieli tuottaa ideoita ja tarpeita. Jopa järkeviä tapoja käyttää langanloput, joiden keräämistä kuitenkin toistaiseksi jatkan muita ideoita toteuttaessani ja uusia lankoja ostaessani.)

tiistai 15. lokakuuta 2013

 
Vaihdoin puikot ja villan koukkuun ja bambuun. Pari uutta tiskirättiä puhkikuluneiden tilalle.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013


Hyvissä ajoin valmistui lippusukat pienten tuffalle isänpäiväpakettiin.