keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Tänään Pieni lähti serkkunsa kanssa mummilaan yökylään. Ja Pienempi oli miehen ja tuffan kanssa merellä kalastamassa. Minä ja Pienin kahdestaan kotona. Siivosimme kodin. Höpsöttelimme. Ihana, onnellinen päivä.
Mutta ehdin myös surra vapaapäivien loppumista. Murehtia asuntomme myymistä. Kaivata kotiäitinä viettämiä vuosia. Ihmetellä, mihin aika rientää ja miksei siitä tunnu jäävän muistiini juuri mitään.

tiistai 30. heinäkuuta 2013



 
Meidän perheen kesäreissu anopin asuntoautolla kyläkauppaan, tivoliin ja eläinpuistoon. Mukavaa yhdessäoloa, riemunkiljahduksia ja naurua sekä ihania kokemuksia. Höystettynä matkapahoinvoinnilla, kolmella pienellä ikiliikkujalla pienessä asuntoautossa ja väsymyksellä sekä  aamuyön unettomilla tunneilla asuntoautossa sateen ropinaa kuunnellen muun perheen nukkuessa.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Aamulla kellon herättäessä olisin tahtonut vielä nukkua. Mutta jo aikaisin aamulla ulkona tuntui pitkästä aikaa syksyn sijaan kesältä.
Hellepäivä ja työpäiväni jälkeen pakkasimme nopeasti tavarat ja suuntasimme mökille. Niin harvassa ovat tällaiset kesäpäivät olleet, etten jaksanut nipottaa. Lapset saivat uimisten välissäkin pulikoida rantavedessä. Kastukoon vaatteetkin. Pääsivät uimaankin vielä, kun olisi pitänyt jo alkaa iltapalalle.
Töissä on ollut raskas viikko, mutta huomisen työvuorojen jälkeen minäkin saan olla viikon vapaalla viimeisiä lomapäiviään viettävän miehen ja lasten kanssa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kummipoika kastettiin tänään.
Uskomattoman ihanassa, vanhassa rintamamiestalossa. Jossa suojaisa, rauhallinen, kaunis piha ulkosaunoineen.
Tuoksuttelin vauvaa. Kiikuttelin sylissäni uneen.
Juhlien päätteeksi kannoin ainoat, uskollisesti ylioppilasjuhlistani asti palvelleet korkokenkäni loppuun asti käytettyinä roskikseen.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Virkkaan kudetta. Siitä tulee keinutuolin matto. Kauan meillä jo onkin kovalla tuolilla keinuteltu.

tiistai 16. heinäkuuta 2013


Mökillä. On helppo olla vain. Höpsötellä lasten kanssa. Nautiskella ja rentoutua.
Päiväunet nukuttiin yhdessä. Vuoteeksi levitetyllä sohvalla koko perhe. Vieri vieressä.
Pienten nukkuessa yöuntaan mies lähti kalaan. Istuin hämärtyvässä mökissä kutomassa. Radio soi hiljaa. Mies palasi mereltä juuri ennen tuulen yltymistä ja sadetta.
Aamu oli aurinkoinen. Mutta koivut olivat tiputtaneet nurmikolle keltaisia lehtiä.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Väsyttää. Tuntuu, etten saa aikaa riittämään. Työssäkäymiseen, kotitöiden hoitamiseen, lasten kanssa olemiseen. Ja lisäksi haluaisin ehtiä tehdä vähän käsitöitäkin. Kiukuttaa.
 
Työpäivän jälkeen auringossa takapihalla. Lakkaan pienten kanssa kynsiä. Omanikin kirkkaan pinkillä, vaikka tunnen itseni väriin liian vanhaksi.
Pienin kastelee sukkansa vesileikeissä. Märistä sukista kuuluu mukava läpsytys terassia vasten. Kudon muutaman kierroksen. Olen väsynyt. Ja onnellinen.
Iltalenkille lähdetään koko perhe. Minä ja pienet paljain jaloin.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Tänään oli ihana vapaapäivä kesälomaa viettävän miehen ja pienten kanssa.
Hissuksiin heräilimme lasten kantaessa sänkyymme leluja aloittaakseen päivän ensimmäiset leikit.
Kaupungissa pyörähdimme ostamassa vaatetta tuleviin juhliin. Tein myös pari loistavaa löytöä lapsille alennuksista.
Kaupoissa kiertelyn ja autossa istumisen jälkeen vietimme illan ulkona. Lämmin, aurinkoinen kesäilta. Rakensin pienten kanssa hiekkalinnaa ja leivoin hiekkakakkuja. Pieni halusi kävelylle lykäten nukkea tämän omissa vaunuissa. Pienempi lähti mukaan mukanaan pienet kottikärryt täynnä käpyjä. Minua hymyilytti nuo ihanat pienet ja niiden touhut. Ja kesä, sen kauneus.
Olen pakahtua onnesta ja kiitollisuudesta. Tällaisia kiireettömiä, yhdessä vietettyjä päiviä toivon paljon lisää.
 

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Yllätin tänään itseni. Kun innostuin työpäivän jälkeen, väsyneenä, mattopyykille.
Kesäkuun alusta asti olen puhunut miehelle mattojen pesemisestä. Lähinnä miettinyt pestäänkö itse vai turvaudutaanko pesulaan. Juhannuksena kaikki matot olivat edelleen pesemättä ja ajattelin, että kai ne pesulassa pestään. Sitten joskus.
Viikonloppuna, potan kaatumisen vuoksi, olohuoneen mattokin oli rullattava pois pesua odottamaan. Aloin taas haaveilla puhtaista matoista.
Pidän mattojen pesemisestä. Auringossa, meren rannalla, veneiden ajaessa ohi.
Mukaan otin vain pari mattoa, jotta illalla olisi aikaa olla lastenkin kanssa. Noin tunnin aikana pesemiseen ei ehdi edes väsyä.
Vielä kolme tai neljä samanlaista pesuretkeä ja kaikki meidän matot on pesty. Ei paha. (Mattojahan meillä ei ole paljoa ja puhtaat vaihdetaan vain jouluksi ja juhannukseksi tai myöhemmin kesällä.) Tunnen itseni voittajaksi. Koska säästämme pesulalaskun. Ja koska itse pestyt mäntysuovalle tuoksuvat matot tuntuvat puhtaimmilta kuin pesulassa pesetetyt.