sunnuntai 6. elokuuta 2017

Huomenna on työpäivä. Loma loppuu.
 
On ollut hyvä loma. Ja aikaa.
Huomata apilan, meren ja muita lapsuuden kesien tuoksuja. Kulkea paljain jaloin.
Maata terassin sohvalla, kuunnella keinujen narinaa. Rakastan keinujen narinaa, silloin ei ikävä itketä.
Saunoa ja uida keskellä päivää. Mennä uudelleen uimaan ennen kuin uimapuku ehtii kuivua.
Järkyttää pieniä kulkemalla yöpaidassa puolille päivin.
 
Mutta ompelukone on pölyttynyt koskemattomana koko loman.
 
Loppukesänä pidetyn loman etuna on, että tähän aikaan vuodesta alkaa jo kaipaamaan syksyä. Arkea. Yöt pimenee. Kissa on nukkunut jo viikon ajan yöt vieressäni, valoisat kesäyöt juoksi ulkona.
Huonoksi nimetystä kesästä huolimatta aurinkorasvaa on kulunut kokonainen purkillinen loppuun.
 
On hyvä, seesteinen olla. Siltä minusta nykyään tuntuu. Onnelliselta.
 
Huomenna ennen työvuoron alkua käyn lankakaupassa. Taidan ostaa Pienen villatakkilankojen lisäksi muutaman kerän sukkia, vanttuita ja pipoja varten.
Siskon kanssa varattiin talveksi liput teatteriin.
Saattanen siirtyä vuosien remonttihaaveilusta toteuttamiseen.

Koululaiset lomailevat vielä muutaman päivän. Päiväkotilainen koko viikon.