sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Sillä välin on tullut kevät.
Istun keittiön pöydän vieressä. Katselen lumetonta, aurinkoista pihaa.
Juon teetä ja syön suklaata.
Tekisi mieli kuopsuttamaan ja kropsuttamaan.
Halkaisemaan ja pinoamaan ensi talven puita.
Edes hetkeksi kääntää kasvot aurinkoa kohden.
 
Minusta tauti vihdoin antoi periksi.
Mutta pienissä on vielä sitkeämmässä.
7. päivänä Pieni ei jaksa enää raivota, ettei halua olla kipeä.
Huokaisee vain, että haluaisi jo esikouluun. Ja ulos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti