Pitkävartiset kirjoneulesukat Pienemmälle.

Ei ne kauniit ole. Neulepinnaltaan. Mutta ensimmäinen kirjoneule, mikä sopii.

Yksi, ihan ensimmäinen, sukanvarsi meni purkuun. Koska se vaikeus: kirjoneuleesta tulee niin piukkaa, ettei sukka mahdu jalkaan.

Ärsytti niin paljon, että päätin, että nyt minä sen opettelen. On meinaan ennenkin tullut todettua, ettei kirjoneule onnistu. (Viimeksi tämä.)

Ensimmäinen onnistunut sukanvarsi on kaukana kauniista. Mutta Pienempi kehui, että tulee hienot. Ja koska itse en nähnyt näistä langoista sukkia ilman aaltoilevia raitoja. Jatkoin. Kantapään jälkeen neulepinta oli jo vähän siedettävämmän näköistä.

En oikein vieläkään ymmärrä, mikä kirjoneuleessa aluksi oli niin hankalaa. Enkä kyllä vieläkään kovin luottavainen ole, että mahdollinen seuraava kirjoneule onnistuisi.

***

Pienelle pitkävartiset sukat valmistui jo aiemmin. Siitähän tämä alkoi. Kun tyttö totesi, ettei heillä ole lainkaan pitkävartisia sukkia. Vielä pitäisi jaksaa kutoa Pienimmällekin.