Minun mielestä. Vuodenkierto pitäisi mennä niin, että syyskuussa syksy tulee ryminällä. Lehdet tippuvat puista. Lokakuun loppupuolella saisi sitten jo sataa lunta. Ja vuoden vaihteen jälkeen. Samaan tahtiin aamujen ja iltojen valaistumisen kanssa lumien sopisi sulaa ja kevään tulla.

 

Totuushan on, että syksy on alkuun hidas ja loputtoman pitkä. Lumi sataa monesti vasta, kun minun mieli odottaa jo kevään alkavan. Ja pahimmillaan, niin kuin tänä vuonna, tammikuussa sataa vettä, sulattaa lumen ja näyttää maan. Saa minut jo hurraamaan kevään tulosta. Mutta helmikuussa sataa lunta. Lunta. Ja vielä lisää lunta.

 

Kuvan aamujen hetkellisten auringonpilkahdusten tuoma lohtu on olematon, kun iltapäivään mennessä taivaan täydeltä tupruttaa lunta.