Lähestyvä joulu sai aikaan kutomisstressin. Se häiritsee keskittymistäni. Saa aloittamaan liian monta käsityötä samanaikaisesti. Ja estää töiden edistymisen.

Kaikki sai alkunsa kirjastosta, jossa olin lainaamassa lasten kanssa jouluisia satuja. Sillä reissulla silmiini osui kirja, jossa on neuleohjeita nukelle. Ja kotiinhan tuonkin kirjan kannoin.

Sitten olisinkin halunnut kääriä joulupaperiin tyttöjen nukeille mekot, peitot, sukat, villatakit, pipot ja huivit.

Itselleni en ole vielä tänäkään talvena ehtinyt kutoa lapasia. Ja Pieni pyysi taas kaulahuivia itselleen. (Jo viime talvena lupasin, että voisin joskus sellaisen hänelle kutoa.)

 

Päätin palata alkuperäiseen suunnitelmaani. Joululahjaksi kudon ystävälle lapaset.

Mutta ensin teen kaulahuivin Pienelle.

Näin saan jotain aikaiseksikin.

Nukeille voin kutoa myöhemmin ihan muuten vaan. Tai seuraavaksi jouluksi.