Pienemmälle taas perus T-paita.

Mutta Pienimmän paidan tyttömäisten poimutettujen hihansuiden ja pyöriöiden kanssa poistuin omalta mukavuusalueeltani.

 

Kaunis, lämmin, hieman syksyinen päivä.

Istutin krysanteemeja. Siivosin pihaa. Ensimmäisen kerran ajattelin, että voisin järjestellä kukkamaitakin mieluisimmaksi. Ovat siis olleet koko kesän lähes täysin oman onnensa nojassa. Nähtäväksi jää riittääkö innostusta tuumasta toimeen.

Pienten kanssa pitkästä aikaa metsässäkin. Kivimontulta punaiselle kalliolle. Pitäisi useammin.

 

Parin viikon tauon jälkeen tartuin taas puikkoihin.

Edelleen harmaata ja raitoja.

Lankalaatikossa olisi ollut kerä poikineen, mutta järjen ääntä kuuntelematta ostin uutta. Pari muutakin kerää katsoi kaupan hyllystä niin vetoavasti, että kiikutin nekin kotiin :O

Ennustavat sateita.

Ehkä tulee sopiva päivä siivota koti.

Mutta vielä tänään olimme koko illan ulkona.

Leikattiin nurmikko. Kärrättiin polttopuut liiteriin suojaan. Purettiin teltta. Seinustalla auringossa kuivuneet sipulitkin kannoin sisälle.

Hymyilytti. Valmistautumisemme vedenpaisumukseen.

Kukaan ei ole korjannut auton ilmastointia.

Aikaa varaamatta vain yksi pieni pääsi hiustenleikkuuseen kaupungissa.

Väsyttää.

Ja koti on kuin räjähdyksen jäljiltä.
Miehellä ympäripyöreä työpäivä.

 

Sattumalta törmäsin kaupungissa opiskelutoveriin kymmenen vuoden takaa. Ovat suunnitelleet tapaamista.

Sain ämpärillisen mustikoita.

Tällä viikolla. Joka päivä työ- ja päiväkotipäivän jälkeen pienet ovat pyytäneet uimaan. Mutta ilta ruuanlaittoineen on lyhyt.

Huomenna on vapaapäivä. Yksi vapaa kahden kuuden päivän työputken välissä. Ja tänään ylitöiksi venyneen työpäivän jälkeen suuntasin pienten ja mummun kanssa mummun ja tuffan mökille. Uimaan. Nauttimaan kauniista illasta. Rentoutumaan.

 

Loman jälkeinen arki tuntuu raskaalta. Oma epäsäännöllinen vuorotyö ja miehen pitkät työpäivät. Ollapa edes jotenkin säännölliset tai tavalliset työajat. Edes toisella.

Maanantai. Kun jokaisen perheenjäsenen kesälomat on ohi.

Miten voi heti väsyttää näin kovasti? Tuntua, ettei sitä taas ehdi tehdä muuta kuin käydä töissä.

Ja vasta huomenna kuljetan pieniä päiväkotiinkin. Miksi se aina tauon jälkeen tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta suoritukselta?

(Olenko pienten 5 viikon loman aikana pessyt heidän kura- ja sadevaatteensa? Miksei mieleeni ole tullut tarkistaa päiväkotireppujen kuntoa ennen kuin yhdestä rikkoutuu vetoketju ja toisen pohjaan ilmestyy reikä? Miksi edellä mainittu tapahtuu juuri tänään?)