Kudin odottaa tekijäänsä. Minä vain huokailen valoisuuden ihanuutta. Ja haaveilen remontista. Mutta toistaiseksi on tyydyttävä sisustamaan vain tekstiileillä. Ompelen kevätverhot. Vaihdan saunassa pestyt puhtaat matot. Pesen ikkunoiden sisäpinnoilta puolen vuoden pölyt ja pienten sormien jäljet. Vaihdan kukkasille mullat.

Huomenna alkaa virallisesti kevät.

Aurinkoisia päiviä. Räystäistä tippuu vesi. Lumen ja jään alta pilkottaa asfaltti, paljas maa. Olin kuulevinani pikkulintujen laulua. Ehkä kuvittelin. Lupauksia keväästä ja kesästä.

Sitten tulee taas pakkaspäivä, kylmä tuuli ja jään päälle satava lumi. Kesän odotuksesta huolimatta juuri puikoilta Pienemmälle valmistuneelle villapaidalle on vielä käyttöä.

Markus Kajon innoittamana Project Mama kirjoitti listan haluamisistaan ja toivoi saavansa lukea myös muiden listoja.

 

Minä haluaisin:

• olla nopeammin lämpenevä ja innostuva, esimerkiksi nyt tämä lista olisi ollut kiva kirjoittaa viikko sitten.
• enemmän vapaapäiviä.
• osata syödä niin, että verensokerini pysyisi tasaisena ja tulisi loppu verensokerinvaihtelukilareille.
• harrastaa jotain liikuntaa.
• osata valokuvata.
• koota 10 vuoden valokuvat kuvakirjoiksi. Hyvä alku olisi saada kuvakirjaohjelma toimimaan omalla tietokoneella.
• hidastaa, osata olla tekemättä mitään.
• ettei pienet kasvaisi koskaan isoiksi. Pysyä itsekin aina nuorena.
• että kaapeissa säilyisi aina järjestys.

Ystävä esitti toiveen: suorakaide n. 60x80cm, ehkä jotain harmaansävyä (kaikki tummasta vaaleaan käy) tai beigeä, muutkin värit käy mm. marjapuuronpunainen.

Virkkasin harmaan maton trikookuteesta. Toivottavasti tuli mieluinen.

 

Alusvaatetta Pienimmälle ja Pienelle.

Ompelukoneen kesytyksen alkumetreillä olen sanonut, että pikkuhousuja en ompele. Mutta nyt on myönnettävä, että ihan helppoahan tuo oli. Ja lopputulos niin söpöä ja pirteää, että tekisi mieli ommella tuollaisia itsellekin.

Samalla kertaa pesukoneessa huopui tossut itselle ja miehelle. Sekä lapaset Pienelle. Lapaset tulivat koneesta ulos aavistuksen harmaampina kuin olivat sinne mennessään.

Muutama talvi sitten virkkasin Mutturalla Annikan ohjeella isommille pienille pipot. Vuoritin ne vielä fleecellä, jotta toimivat kovimmillakin pakkasilla.
Tänä talvena Pienin on toivonut itselleen samanlaista korvallista nallepipoa. Ja sellaisen, tismalleen samanlaisen kuin isoilla sisaruksillakin, hänelle tein.