Räystäistä tippuu vesi.

Vaihdoin kukkasille mullat. Ja ostin yhden uuden. Silmä kaipaa väriä. Mielessä kutkuttelee kevät. Mutta vielä aloitin yhdet villasukat.

Palmikkosukat

 

Kevättä kirjan väliin

 

 

Parempi mieli

Taannoin karkumatkallani kävelin kirjastoon ja mietin, kuinka pienet, arkisetkin asiat tekevät onnelliseksi. Pelastavat päivän.

• Ulkoilu.
  Erityisen palkitsevaa lasten kanssa päivinä, jolloin kaikilla on huono päivä.
• Kirjasto.
  Se rauha ja ne monet ihanat kirjat.
• Leipominen.
• Siivoaminen.
  Toimii erityisen hyvin kiukun taltuttajana. Mutta lopputulos ilahduttaa aina.
• Posti.
  Kortit ja kirjeet ystäviltä. Yllättäin postilaatikossa odottaessaan tuntuvat niin hyvältä, että itsekin olen yrittänyt muistaa ystäviäni enemmän. (Tätä kirjoittaessani huomasin, että postitse minulle tulee laskuja vain satunnaisesti.)
• Lenkkeily (tai mikä vain liikunta).
  Lenkillä (kuten myös silittäessä ja autoa ajaessa) ajattelu sujuu parhaiten. Toimii myös erittäin tehokkaana kiukun taltuttaja ja auttaa kadonneen hymyn löytymisessä.
• Käsillä tekeminen (kutominen ja askartelu).

Räsysukat

Makaan lastenhuoneen lattialla ja luen kirjaa. Lapset nukahtavat päiväunille. Suljen huoneen oven perässäni ja ripustan pyykit kuivumaan. Alakerrassa laitan tiskit koneeseen ja siivoan lattialle unohtuneet lelut. Keitän puolukoista vispipuuroa välipalaksi.

On päivän valoisin hetki. Hieman hämärää, mutten sytytä valoja. Käperryn vielä sohvan kulmaan lukemaan kirjaa. Kohta koti taas täyttyy lasten touhusta ja äänistä.

Vuoden ensimmäiset päivät ovat tuntuneet kiireisiltä. Kaaokselta. On tehty tulevaisuuden suunnitelmia ja vähän liikehdittykin kohti tulevaa. Ja tietenkin olen murehtinut kaiken mahdollisen jo etukäteen. Halunnut perääntyä, jäädä tuttuun ja turvalliseen. Junnaamaan paikoilleen.

Tänään arki tuntui paremmalta. Tavalliselta. Kaaokset on selätetty. Välipalaksi syötiin pannaria.