Kesä.

On ollut aurinkoinen ja lämmin.

Mutta yksin isossa talossa ja pihassa. Se tarkoittaa lämmityspuiden tekoa talveksi, mattojen pesua ja nurmikon ajamista.

Se on paljon se. Verrattuna talven muutamaan lumenluontikertaan ja päivittäiseen leivinuunin lämmittämiseen.

 

Laiska töitään luettelee. Itseään ja tekemisiään kuuluu vähätellä täällä Suomessa?

Mutta.

Kaikki 24 mattoa on nyt pestynä.

Polttopuutkin sillä mallilla, että yhden päivän pienimuotoisten talkoiden (moottorisahan käyttöä en ainakaan toistaiseksi ole ottanut haltuun) jälkeen pärjännen talven.

Perkele Mä tein sen!

Huonoa omaa tuntoa potien. Siitä, että pienet ovat leikkineet keskenään.

 

Heinäkuu on alussa. Loma vasta tulossa.

Nyt on aikaa nauttia kesästä. Olla pienten kanssa. Toivottavasti aikaa käsitöillekin.

 

(Niin ja matottomilla lattioilla hiekkaa. Järjestys vähän muutenkin joka lailla retuperällä. Mutta eipä sitä kauniina päivinä paljon sisällä viihdytä...)

Mutturallan perinteeksi muodostunut, ihana, kesäarvonta. Tästä pääset mukaan.

En minä käsitöitä ole unohtanut. Etenevät vain kovin hitaasti.

Ensin ompelin Pienelle kasan pikkuhousuja. Sitten lähestyvän juhannuksen varalle Pienemmälle pitkäpunttiset kalsarit. (Vaikka tuleva juhannushan vietetään oikeassa, aurinkoisessa ja lämpimässä kesäkelissä!)

Lopuksi oli tarkoitus ommella muutamat lyhytlahkeiset kalsarit Pienemmälle. Toisia ommellessa katkesi ensin saumurista neula. Ja sen jälkeen kone temppuili tikin kanssa. Eli tällä erää valmistui nyt vain ne ensimmäiset. Ja loput jäi odottelemaan, että jaksan tahia koneen kanssa. (Salaa toivon, että sisko tulisi ratkaisemaan ongelman. Hän osaa leperrellä koneille.)

Koska kevät ja Ihan oikea blogi? innostuin virkkaamaan.

 

Toukokuussa pienet saivat uuden serkun. Minusta tuli kolmannen kerran täti.

Viimeiset langat peittoon ostin vasta pikkuisen synnyttyä. Ja vähän tuli kiire saada valmista. Varsinkin, kun aluksi virkkasin reikäisempää mallia, joka ei sitten ollutkaan mielestäni kiva/hyvä.

Terassikausi on virallisesti avattu. Siis terassi pesty ja kalusteet kannettu varastosta paikoilleen. No grilliä vaille (tullee alkuviikosta). Mutta tänään ulkona syötiin ruoka ja jäätelöt, juotiin teet. Ja oltiin muutoinkin koko päivä. Ihan niin kuin kesällä.
Käki kukkui, naapurista kantautui moottorisahan ääni. Olisi tehnyt mieli vain istua auringossa ja virkata. Viettää sunnuntai nautiskellen, tekemättä mitään.
Mutta en oikein osaa. Polttopuita talveksi ja muita hyödyllisiä pakollisia hommia tein kuitenkin rauhassa, rennosti, nautiskellen. Oikeasti on kyllä hienoa ripustaa pyykkejä kuivumaan ulkona, auringon paistaessa, kesän tuoksuessa ja käen kukkuessa.

Ps. Viime kesäksi nollabudjetilla ideoimaani kalustukseen olen edelleen äärettömän tyytyväinen, lähes ylpeä.

Vielä arkirytmissä. Koko perhe hereillä, virkeänä ennen aamu kuutta. Jo kello 7.30 ulos nauttimaan kesäisestä aamusta. Vihdoinkin kasvimaahan herneet, perunat ja sipulit kasvamaan. Pienet keräsivät purkin täyteen kastematoja. Hartaasti odotetulle onkireissulle.

Mutta ensin ajoimme taas mutkaista, voikukkien reunustamaa tietä lankakauppaan. Nyt on langat muun muassa tämän vuoden tavoite neulomuksiin.

Loppupäivä kuluikin onkireissulla. Mummun ja tuffan mökillä ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Lokkien kiljunta. Peppu veden pinnalla pystyssä, jalat ilmaa potkien ruokaa sukeltava joutsen. Ja lopulta pienten kalastajien sinnikkyys palkittiin. Viljo-kissalle tuliaisiksi 5 ahventa ja 1 särki. Ei sieltä olisi kukaan taaskaan kotiin tahtonut.

Väsyneet, onnelliset pienet nukkuvat. Kissalla vatsa täynnä tuoretta kalaa. Minä rentoutuneena juon teetä Fazerin sinisen kanssa. Äärimmäisen tyytyväisenä hypistelen uusia lankoja. Siirryn sohvan nurkkaan virkkaamaan. Pian saa, pitkän levon jälkeen, puikotkin töitä.

Kuva Pienen piirtämä.

Kun tuntuu tältä.
On parempia päiviä. Ihania hetkiä.
Mutta pohjalla on tämä.
Ja toisinaan se ottaa vallan.
Ei minulla niin väliä ole.

Elämä jatkuu. On jatkuttava.

Pahinta on, että tässä on myös lapset.
Heistäkin tuntuu tältä.