Pienten askartelemin neonkuusikortein toivotimme iloista joulua.

Pienet laskivat, että jouluun on enää neljä yötä.

Totesivat heti aamutuimaan, että kyllä nyt äiti pitää aloittaa joulusiivous.

Kysymykseen, milloin kuusi tuodaan, olen vastannut, että ensin pitää siivota.

Ja oikeassa ovat. Tänään siivotaan alakerta ja sauna. Huomenna yläkerta.

Kuusi sisälle viimeistään tiistaina.



Juuri kun olin toteamassa, ettei uskoisi, että joulu on jo ensi viikolla. Satoi lunta. Ja nyt sopisi tulla jokin ennen kuulumaton sääilmiö. Voisivat lööpit päivitellä. Meteorologit olla väärässä. Ja kansa nauttia valkeudesta. Ovat siis luvanneet vesisadetta heti huomispäivälle, mutten laittaisi yhtään pahakseni, vaikkei sataisikaan.

Ja kai se joulufiiliskin tästä joka tapauksessa heräilee. Pikku hiljaa pitänee alkaa siivoilla. Sillai sopivasti. Lahjat kääriä papereihin. Ja koristellaan kuusi, hyvissä ajoin.

Tänään.

Pitkästä aikaa leikkasin kangasta, huristelin vähän ompelukoneella. Olisi niin kuin ompelun vuoro.

Ensimmäisten minuuttien ihmettely, mitä mä teen täällä vieraitten ihmisten seassa, muuttui erittäin mukaviksi syntymäpäiväjuhliksi.

Kirkossa laulettiin kauneimmat joululaulut.

Ja valmistaudun loman loppumiseen, tiistaina palataan arkeen.

 

Jo viime jouluksi olisin Pienemmän juhla-asuun halunnut slipoverin. Ei löytynyt kaupoista. Sitten se ajatus jäi. Kunnes joulukuun alussa joulujuhlavaatetuksen pohtiminen oli taas ajankohtainen. Muttei kaupoissa edelleenkään slipoveria. Muutaman päivän emmin tiukkaa aikataulua. Mutta siskon ja äidin kannustuksella ryhdyin puuhaan. Ja oikein hyvissä ajoin slipoveri valmistuikin. (Päiväkodin joulujuhla on ensi viikolla.) Vaikka jonkin verran tuli purettuakin ja yhtenä päivänä en ehtinyt ja viitsinyt kutoa lainkaan.

Onneksi ryhdyin. Nyt olen tyytyväinen pojan asukokonaisuuteen.

- On joulu ja lunta ei ollenkaan!

Voi kuinka on ihmiset huolissaan.

- Ei lainkaan joulutunnelmaa,

kun maassa ei peitettä valkeaa.

Ja miltä nyt näyttää joulupuu,

ihan kynttilänliekkikin tummentuu,

kun taivas on harmaa ja musta maa;

voi sentään, kuinka harmittaa!

Juhla juhlalta ei tunnu laisinkaan,

kun on joulu ja lunta ei laisinkaan.

RICHARD SCARRYN KULTAINEN ELÄINTEN JOULU

 

 

Sataa vettä. Vettä. Vettä. Ja vettä.

Joki tulvii. Joutsenet eivät vieläkään ole lähteneet talven tieltä pois. Onko talvi edes tulossa?

Aamulla sytytän kaikki lamput. Sataa ja pimeää. Hämyiseen kynttilänvaloonkin kyllästyy.

Onneksi edes loma.

Säästä huolimatta löydettävä jouluvalmistelufiilis. Jottei tulisi kiire ja stressi ollenkaan.

Tuttua ja turvallista raitaa. Mutta ihka ensimmäistä kertaa jälkikäteen tehdyllä kantapäällä. Lankaterapiaa Ryynin innoittamana, koska raidoitus jatkuu näin kivasti myös kantapäähän. Ensimmäistä kantapäätä aloittaessani (molemmat sukat olivat tässä kohtaa valmiina kantapäitä lukuun ottamatta) pelotti melkoisesti. Sopisiko sukka jalkaani.

Aavistuksen liian reilut sukat ovat kauttaaltaan, mutta kuitenkin oikein hyvin pidettävät. Huh, huh.

(Itselle muistiin: 7 veljestä, 3puoli puikot, 12s/puikko. 6silmukan kiilata kantapäähän. Lisäykset joka 2. krs. merkkilanka ja kavennukset joka 2.krs. Kantapäässä 2krs oikein. Sitten kavennukset joka 2.krs. kunnes molemmilla puolilla 24s > kavennukset joka krs. Kunnes 12s molemmilla puolilla, silmukoidaan.)

 

Rakastan näitä piristäviä raitoja.

 

Ja sitä piristystä tosiaan tarvitaan. Ensilumi tuli ja suli. Viikon verran on satanut vettä. Pimeää, harmaata ja pimeää. Epäilen, että pian vedenpaisumuskin.