Maanantai. Kun jokaisen perheenjäsenen kesälomat on ohi.

Miten voi heti väsyttää näin kovasti? Tuntua, ettei sitä taas ehdi tehdä muuta kuin käydä töissä.

Ja vasta huomenna kuljetan pieniä päiväkotiinkin. Miksi se aina tauon jälkeen tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta suoritukselta?

(Olenko pienten 5 viikon loman aikana pessyt heidän kura- ja sadevaatteensa? Miksei mieleeni ole tullut tarkistaa päiväkotireppujen kuntoa ennen kuin yhdestä rikkoutuu vetoketju ja toisen pohjaan ilmestyy reikä? Miksi edellä mainittu tapahtuu juuri tänään?)

Huomenna alkaa arki. Mies palaa lomalta töihin. Pieni aloittaa esikoulun. Pienempi ja Pienin ovat vielä huomisen kotona mummun ja tuffan kanssa.

Mutta silti nautitaan kesäisistä keleistä ja lämmöstä. Kirmataan pitkin pihaa. Herkutellaan oman pihan marjoilla, myöhemmin omenillakin. Ei ehditä huomata sisälle kulkeutunutta hiekkaa.

Viimeisen lomapäivän vuoksi iltapalalla lettuja.

Kesälomalla.

Olen keskittynyt kuluvaan hetkeen. Ollut paljon pienten kanssa.

On ollut hyvä loma.

Huomista työpäivää en ole vielä viitsinyt sen enempää ajatella.

Mies ja pienet jatkavat lomailua vielä viikon.

 

Saatuani kiiruisemmat työt kudottua oli aika tehdä Miehen jalkaan sopivat jämälankaraitasukat valmiiksi. Tarkemmalla suunnittelulla olisin välttynyt uuden harmaan lankakerän ostamiselta. Mutta harmaata lankaa on kyllä aina hyvä olla kotona jemmassa.

Loman loppumetreillä. Nautitaan. Lämpimistä kesäpäivistä. Ja postin tuomista kauniista kankaista.

Oli ommeltava tytöille pikkuhousuja. Koska kotoa ei löytynyt kangasta isompaan ompelemiseen. Ja koska pitävät äidin tekemiä parempina kuin kaupasta ostettuja. Koska huomaan ompelukoneenkesytyksessä jämähtäneeni tuttuun ja turvalliseen. Nopeaan ja yksinkertaiseen ompelemiseen. Pikkuhousuihin ja t-paitoihin.

 

Turkoosikukalliset ja HelloKityt Pienelle, joka on äärimmäisen tarkka vaatteista ja niiden väristä. Kalakuviolliset Pienimmälle, joka toisinaan kulkee prinsessamekko hulmuten helmet kaulassa, mutta yhtä lailla löytää poikien osastolta mieluista vaatetta.

 

Alkavalla viikolla odotan postin tuovan jokusen paketin lisää ommeltavaa.

Lapsuuden kesät tuoksuivat apilalle.

Vihdoinkin aurinkoinen aamu.

Eilen jo teki mieli alkaa purnata ilmoista. Sateesta ja kylmästä. Tuulipuku ei riittänyt, olisi tarvinnut piponkin.

Tänään taas sadekelikin olisi kelvannut. Olisi rymsteerattu ja ommeltu.

Ilmassa on jo syksyä.