Pääsiäisen pyhät. Ja pienille suklaamunia muniva kukko. Enemmän kuin pienet jaksavat suklaata syödä. Postilaatikossa isomummun lähettämät kortit pienille.

 

Ja kuitenkin tunne, että vuosi juhlapyhineen on yhtä ja samaa arkea. Aina toinen tai molemmat ainakin jonkun päivän töissä.

Viikonloppuna nostettiin siskon kanssa ompelukoneet samalle pöydälle. Nopeasti valmistui Pienimmälle HelloKitty-mekko ja Pienemmälle T-paita sekä pitkähihainen paita. Pienen ponimekko olikin vähän haastavampi, eikä siitä valmista olisi tainnut ilman siskon neuvoja tullakaan. Valmiiksi tuli kuitenkin tuokin mekko, mutta helmaan en ole täysin tyytyväinen. Se olisi saanut pussittaa enemmän.

Kaksi edellistä vuotta kalenterini/muistikirjani on ollut kudottujen kansien sisällä. (klik) Vuoden taas vaihtuessa ajattelin tämän vuoden sujuvan ostetun kalenterin seurassa. Mutta en minä sellaiseen enää oppinut, vaikka paljon oli viivoitettua kirjoitustilaa. Myönnän ajaneeni kaupunkiin vain uuden kalenterin/muistikirjan takia. Tällä kertaa päällystin kirjan keväisen keltaisella kankaalla. Pieni hieman ihmetteli, miksi minun on aina päällystettävä kaikki kirjani. Nyt kaikki tärkeät asiat on ihanien kansien välissä järjestyksessä. Ja vielä on paljon valkoisia, viivattomia, sivuja tyhjillään.

 

Viikon verran villatakki odotteli nappeja. Nyt se on valmis Pienimmälle.

 

Iltapäivällä istuin aurinkoisella portaalla. Talven jälkeen pienet viihtyvät hiekkalaatikolla. Leikkien jälkeen kävelimme metsän reunalta toiselle hakemaan pajunoksia. Lammikolle, jossa lapsena kävin luistelemassa. Kotimatkalla Pienen märkä sukka taskussa.

Yövuoron jälkeen pitkä viikonloppuvapaa mukavine suunnitelmineen.

 

En muista ennen odottaneeni kesää näin kovasti. Pienetkin ovat kyselleet mökille pääsyä jo vuoden alusta. Olemmekin hyvin tyytyväisiä aikaiseen kevääseen. Päällystämättömät sivutietkin ovat jo sulaneet ja tänään otimme polkupyörät talvisäilöstä. Ja vein pyykit ulos kuivumaan. "Äiti, linnut laulaa ihanasti meille" totesi Pienin pyörälenkillä.

 

Aikakausilehdessä kehotettiin: "Sysää villapaitaprojekti jo sivuun ja tartu keveämpiin käsitöihin." Mieli tekisi, mutta luonto ei anna periksi jättää työtä kesken. Ja Pienin kyllä kyselisikin paitansa perään. Kyllä se valmistuu. Välillä annan työn levätä useamman päivän. Sitten eräänä päivänä tapahtuu paljon edistystä. Kohta se on valmis. Mutta ennen valmistumista saattaa tulla vielä useamman päivän lepovaihe.

 

 

Kudin odottaa tekijäänsä. Minä vain huokailen valoisuuden ihanuutta. Ja haaveilen remontista. Mutta toistaiseksi on tyydyttävä sisustamaan vain tekstiileillä. Ompelen kevätverhot. Vaihdan saunassa pestyt puhtaat matot. Pesen ikkunoiden sisäpinnoilta puolen vuoden pölyt ja pienten sormien jäljet. Vaihdan kukkasille mullat.

Huomenna alkaa virallisesti kevät.

Aurinkoisia päiviä. Räystäistä tippuu vesi. Lumen ja jään alta pilkottaa asfaltti, paljas maa. Olin kuulevinani pikkulintujen laulua. Ehkä kuvittelin. Lupauksia keväästä ja kesästä.

Sitten tulee taas pakkaspäivä, kylmä tuuli ja jään päälle satava lumi. Kesän odotuksesta huolimatta juuri puikoilta Pienemmälle valmistuneelle villapaidalle on vielä käyttöä.