Terassikausi on virallisesti avattu. Siis terassi pesty ja kalusteet kannettu varastosta paikoilleen. No grilliä vaille (tullee alkuviikosta). Mutta tänään ulkona syötiin ruoka ja jäätelöt, juotiin teet. Ja oltiin muutoinkin koko päivä. Ihan niin kuin kesällä.
Käki kukkui, naapurista kantautui moottorisahan ääni. Olisi tehnyt mieli vain istua auringossa ja virkata. Viettää sunnuntai nautiskellen, tekemättä mitään.
Mutta en oikein osaa. Polttopuita talveksi ja muita hyödyllisiä pakollisia hommia tein kuitenkin rauhassa, rennosti, nautiskellen. Oikeasti on kyllä hienoa ripustaa pyykkejä kuivumaan ulkona, auringon paistaessa, kesän tuoksuessa ja käen kukkuessa.

Ps. Viime kesäksi nollabudjetilla ideoimaani kalustukseen olen edelleen äärettömän tyytyväinen, lähes ylpeä.

Vielä arkirytmissä. Koko perhe hereillä, virkeänä ennen aamu kuutta. Jo kello 7.30 ulos nauttimaan kesäisestä aamusta. Vihdoinkin kasvimaahan herneet, perunat ja sipulit kasvamaan. Pienet keräsivät purkin täyteen kastematoja. Hartaasti odotetulle onkireissulle.

Mutta ensin ajoimme taas mutkaista, voikukkien reunustamaa tietä lankakauppaan. Nyt on langat muun muassa tämän vuoden tavoite neulomuksiin.

Loppupäivä kuluikin onkireissulla. Mummun ja tuffan mökillä ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Lokkien kiljunta. Peppu veden pinnalla pystyssä, jalat ilmaa potkien ruokaa sukeltava joutsen. Ja lopulta pienten kalastajien sinnikkyys palkittiin. Viljo-kissalle tuliaisiksi 5 ahventa ja 1 särki. Ei sieltä olisi kukaan taaskaan kotiin tahtonut.

Väsyneet, onnelliset pienet nukkuvat. Kissalla vatsa täynnä tuoretta kalaa. Minä rentoutuneena juon teetä Fazerin sinisen kanssa. Äärimmäisen tyytyväisenä hypistelen uusia lankoja. Siirryn sohvan nurkkaan virkkaamaan. Pian saa, pitkän levon jälkeen, puikotkin töitä.

Kuva Pienen piirtämä.

Kun tuntuu tältä.
On parempia päiviä. Ihania hetkiä.
Mutta pohjalla on tämä.
Ja toisinaan se ottaa vallan.
Ei minulla niin väliä ole.

Elämä jatkuu. On jatkuttava.

Pahinta on, että tässä on myös lapset.
Heistäkin tuntuu tältä.