Tietenkin sukat Pienimmällekin.

Sukat Pienemmälle.
Eivät sovi jalkaan hyvin.

 

 

Eilen suuntasimme sateesta huolimatta läheiseen kotieläinpuistoon.

Mummu, minä, pienet ja pienten serkku.

Siellä oli mukavaa.

Syötettiin lampaille näkkileipää. Ratsastettiin hevosella. Istuttiin traktoriajelulla peräkärryssä. Lypsettiin lehmää. Juotettiin karitsoille maitoa pullosta. Kerättiin kananmunia ja kalkkunanmunia. Pidettiin pupua sylissä. Ja tietenkin leikittiin muun muassa kaura-altaassa ja heinävintillä.

Sadepilvetkin väistyivät.

 

Tänään mies lähti poikkeuksellisesti pitkään ajoon. Mieleeni on tullut muistot arjesta, jolloin mies oli aina useamman päivän ajossa. Olen myös ajatuksissani nostanut hattua yksinhuoltajille.

Onneksi ensi viikosta olemme kaikki lomalla.

 

Kotiin mukaan saaduista kanan- ja kalkkunanmunista teimme lettutaikinan.

Koiran iltalenkinkin pienet jaksoivat kitinöittä, kun keräsimme samalla kimpullisen kukkia.

Keskikesä.

Ulos on puettava pipo ja hanskat. Ja sisällä on pidettävä lämmitys päällä.
Mutta huomenna alkaa ihka ensimmäinen palkallinen kesälomani.


Puikoilta valmistui villasukat Pienelle.
"Ihanan lämpimät ja sopivan kokoiset", kehui tyttö kuvatessani sukkia.

 

Juhannus mökillä. Porukalla.

Telttailua kylminä öinä. Saunomista ja uimista. Grillausta ja herkuttelua. Naurua. Paatittelua. Kokkoja.

 

Kaikesta mukavuudesta huolimatta kahden yön jälkeen palasimme mielellämme kotiin. Nukkumaan omaan sänkyyn. Palailemaan arkeen. Miehellä työpäivä jo huomenna.

 

Keväällä eräänä sateisena perjantaina. Ajoin ison, kaupunkiin vievän, tien yli. Ja jatkoin keskellä ei mitään sijaitsevaan lankakauppaan. Kotiin palasin mukanani puoli kassillista sukkalankoja.

 

 

Ensimmäiset sukat postitin siskolle.